Nyt me lahetaan. Ettikaa naita naamoja Helsinki-Vantaalta!
- Ellu&Sakke
torstai 30. heinäkuuta 2009
Terkut Aucklandista!
Ollaan vihdoinki matkalla kotia kohti! Pari vikaa viikkoa saarella oli aikamoista auringon odottelua, jonka takia rusketus on hyvaa vauhtia katoamassa. Ei kuitenkaa annettu sen pilata vikoja paivia vaan keksittiin muita aktiviteetteja. Pyorailtiin lauantaina markkinoille (meno-paluu n.16km) ostamaan tuoretta salaattia, basilikaa ja leipaa, nam! Onneks saari on tasanen ja molemmilla riitti kunto viela paluumatkaankin:) Vuorattiin vikalla viikolla myos kajakki, jonka kanssa sai meloa vastatuuleen kadet hapoille. Oli jopa vaha haikeeta teha kaikkee vikaa kertaa.
Hiiri-episodin jalkeen ma en enaa suostunu tekemaan ruokaa meijan keittiossa, joten syotiin aika paljon leipaa ja muutamia kertoja ulkonaki. Nyt on paahtoleipakiintio niin tays et kaupassa rupee iha kuvottaa ku kattooki leipahyllyn suuntaan. Oon kipeesti ruisleipavajeessa. Vikana viikonloppuna syotiin kahesti paikallisella purjehduskerholla. Vitsi et teki hyvaa syoda pitkasta aikaa kunnon pasta-annos! Hinnatki oli kohillaan, joten ei tullu hirveeta lovea lompakkoon. Sakkeki sai vihdoin kunnon liharuokaa:)
Maanantaina lento Rarotongalta lahti 02.20am ja Aucklandiin saavuttiin vajaan viiden tunnin lennon jalkeen. Paivamaararaja on vahan hamaava ja kone laskeutu keskiviikkoaamuna viiden maissa. Palloiltiin yheksan tuntia kaupungilla kaupoissa, netissa, leffassa, syomassa ennen ku paastiin sisaan hotelliin. Kello kolmesta alkoki meijan luksus. Iso kulmahuone mahtavine maisemineen (en tiia oliks ne laittanu meijat vaaraan huoneeseen), telkkari, suihku kuumalla vedella ja oma keittio! Nyt on voimia lahtea jatkamaan hidasta, mutta sitaki palkitsevampaa taivallusta kohti kotia. Talla hetkella on enaa jalella vajaa 14 tuntia seuraavaan lentoon kohti Sydneyta ja sielta jatketaan Singaporen kautta Lontooseen. Sunnuntai-iltana laskeudutaan saatietojen mukaan sateiselle Helsinki-Vantalle, toivotaan et ees joku tulee vastaan:) Cu.
Hiiri-episodin jalkeen ma en enaa suostunu tekemaan ruokaa meijan keittiossa, joten syotiin aika paljon leipaa ja muutamia kertoja ulkonaki. Nyt on paahtoleipakiintio niin tays et kaupassa rupee iha kuvottaa ku kattooki leipahyllyn suuntaan. Oon kipeesti ruisleipavajeessa. Vikana viikonloppuna syotiin kahesti paikallisella purjehduskerholla. Vitsi et teki hyvaa syoda pitkasta aikaa kunnon pasta-annos! Hinnatki oli kohillaan, joten ei tullu hirveeta lovea lompakkoon. Sakkeki sai vihdoin kunnon liharuokaa:)
Maanantaina lento Rarotongalta lahti 02.20am ja Aucklandiin saavuttiin vajaan viiden tunnin lennon jalkeen. Paivamaararaja on vahan hamaava ja kone laskeutu keskiviikkoaamuna viiden maissa. Palloiltiin yheksan tuntia kaupungilla kaupoissa, netissa, leffassa, syomassa ennen ku paastiin sisaan hotelliin. Kello kolmesta alkoki meijan luksus. Iso kulmahuone mahtavine maisemineen (en tiia oliks ne laittanu meijat vaaraan huoneeseen), telkkari, suihku kuumalla vedella ja oma keittio! Nyt on voimia lahtea jatkamaan hidasta, mutta sitaki palkitsevampaa taivallusta kohti kotia. Talla hetkella on enaa jalella vajaa 14 tuntia seuraavaan lentoon kohti Sydneyta ja sielta jatketaan Singaporen kautta Lontooseen. Sunnuntai-iltana laskeudutaan saatietojen mukaan sateiselle Helsinki-Vantalle, toivotaan et ees joku tulee vastaan:) Cu.
lauantai 25. heinäkuuta 2009
Viela taalla
Skootteri oli ja meni. Talla kertaa mentiin jo ihan paikallisista ku jatettiin kyparat vuokraamoon ja otettiin(siis Ellu) kaikki hyonteiset suosiolla silmiin & suuhun. Muutaman kerran sai kuski olla skarppina ku taalla kaikki kotielaimet kanasta sikaan juoksentelee tolla tiella. Vaeltelu jai yhteen reissuun viime viikolla. Ihan perusmakeita maisemia, reippaasti ylamakea & hikea. Viime perjantaina vaijyttiin porukalla tohon rantahiekalle viritettya tolloa kun All blacks (Uusi-Seelanti) voitti Wallabit (Australia). Lauantai-aamuna kaytiin taas markkinoilla silla sielta saa ylivoimasesti saaren parasta ruokaa. Jonkin verran kyllastyttaa jo naa kaupan purkkispagettihyllyt joten tankattiin pari kassii tayteen ruokaa. Illalla jouduttiin sanoo moikat meian mukaville saksalaiskavereille. Ekaa kertaa myos paas vahan sisalle rugbyyn ku kaveltiin kattoon paikallisliigaa missa ihan tavalliset Jappiset ja Kaupit vauvasta vaariin paini keskenaan. Viime maanantai oli kyl yks parhaista paivista koskaan. Aamulla lahettiin aikasin snorklailee tohon naapurirannalle ja sita korallin ja kalojen maaraa! Joka suunnasta sujahteli ohi kirkkaan varisia kaloja, joista osa oli niin isoja et tuli muutaman kerran kiroiltua snorkkeliin. Ellu syotti leipaa naille nalkasille kaloille ja tais vahan saikahtaakin kuin agressiivisiks ne kavi :) Vaihettiin vaa valilla rantaa, Ellu jai ottaa aurinkoo kun ma suuntasin taas snorkkeloimaan. Ihan niin paljoo ei oo elamaa tas meian omassa laguunissa mut tilaa sukellella on reippaasti enemman. Toivottavasti saatiin myos jokunen onnistunu kuvaki meian vedenalasella Kodakilla. Illalla ajettiin kattelee auringonlaskua ku meian oma ranta on vaaralla puolella saarta. Samalla ku aurinko uppos mereen nii porukka Kiwi-lammasfarmareita kutsu meiat drinkille ja viettaan iltaa. Kuunneltiin lievasti paihtyneita tarinoita lampaiden hoidosta ja pohdittiin kimpassa rallin mm-sarjan tilannetta. Lapset duunas viel makeen rantanotskinki meille joissa ne karventeli kaikkee mahollista banaanista vaahtokarkkiin joita ne juoksi aina valilla meille tarjoilemaan. Illemmalla ku ajeltiin takas pimeessa milkywayn valkkyessa ylapuolella oli melkonen fiilis!
Muutenpa elama on tutuissa uomissa.Nyt on ollu kyl enemman pilvisii paivii ku aurinkoisii, joten vahan huolestuttaa lahteeko taa rusketus ennen kotiinpaluuta. Eilen vaihdettiin huonetta "cabinista" "deluxe beachfront unittiin", joka kaytannossa tarkottaa vaan sita et nyt ei tuu suihkusta ees sillon tallon lamminta vetta. No eipahan enaa heraa yolla siihen ku hiiret juoksee katolla. Tosin ne on tainnu siirtyy keittioon, silla toissapaivana oltiin siella rottajahdissa ku ne kavi nakertaa meian leipapussia. Ens maanantaina koittaa lahto takas kylmaan Aucklandiin. Siihen asti moo!
Muutenpa elama on tutuissa uomissa.Nyt on ollu kyl enemman pilvisii paivii ku aurinkoisii, joten vahan huolestuttaa lahteeko taa rusketus ennen kotiinpaluuta. Eilen vaihdettiin huonetta "cabinista" "deluxe beachfront unittiin", joka kaytannossa tarkottaa vaan sita et nyt ei tuu suihkusta ees sillon tallon lamminta vetta. No eipahan enaa heraa yolla siihen ku hiiret juoksee katolla. Tosin ne on tainnu siirtyy keittioon, silla toissapaivana oltiin siella rottajahdissa ku ne kavi nakertaa meian leipapussia. Ens maanantaina koittaa lahto takas kylmaan Aucklandiin. Siihen asti moo!
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Elamaa Cooksaarilla
Mo!
Meininki on jatkunut edelleen suht rauhallisena taalla Rarotongalla hienoisen tuulenvireen heiluttaessa riippumattoani. No joo. Ilmasto taalla noudattaa aika samaa kaavaa koko ajan. Saaren ylla on oikeestaan aina pilvia kun taas meren paalla valkkyy sininen taivas 24/7. Joten aamulla kun herataan kommitaan yleensa sangysta se kahenkymmenenviiden metrin matka tohon rannalle jossa hengaillaan jonneki kolmeen asti ku menee pilveen. Valilla on kyl niin kuuma et joutuu oleen enenmman aikaa vedessa jottei kuihdu kokonaan. Pariin otteeseen ollaan vuokrattu nyt snorkausvehkeet ja tutkittu laguunin koralleja seka kaloja. Meian suosikiks on noussu ehkapa oivallisesti nimetty Picasso triggerfish, jonka larvi tosiaan nayttaa silta ku juopunut taiteilija ois varittanyt sen. Se myos puree ihmisia, mutta onneks vaan paritteluaikana. Nyt on toinen vedenalanen kamera menossa ja viel ois saaren paras snorklausmesta nakematta. Yks paiva napattiin kanootti ja melottiin tossa laguunissa. Oli laskuvesi ni sai valilla varoa ihan tosissaan ettei jaany koralliin kiinni tai tappanu meritahtia. Huipputouhua kuitenkin ja varmaan vuokrataan uudestaanki.
Paatettiin viime viikolla tehda jotain urheilua lahelta liippaavaa jottei lihakset ihan kokonaan surkastu ja vuokrattiin pyorat, joita on yllattavan vaikee loytaa taalta ku kaikki ajaa vaan skoottereilla. No yhesta resortista loydettiin vahan rapistuneet ja vaaran kokoset Raleighit ja paaastiin matkaan. Koska koko saarella on vaa kaks paallystettya tieta ni luulis et on helppoo pitaa tiet hyvassa kunnossa. Vaarin. Kolmen tunnin polkemisen jalkeen ei kehannu ees perseelleensa istua. Mut kaiken kruunas kylla kun tultiin reissun jalkeen hostellille missa oltiin ilmottauduttu barbequelle. Sorry mutsi, sorry mummi, mutta koskaan en oo missaan syony niin hyvaa kalaa. Se oli ihan taysin mindblowing enka koskis enaa koskaan kanaan tai punaseen lihaan jos sais paivittain tollasta kalaa! Saman aamun Wahoota (lemppari) ja paksuja tunapihveja yksinkertasesti marinoituna. Se jatka joka niita grillailee aina valilla tuolla on alkujaan Uus-Seelantilainen jaba, joka on nyt asunu taalla joku kolme vuotta ja elattaa itteensa tekemalla pienii kalastusreissuja. Pakko vaan sanoo et kundi osaa asiansa.
Tanaan vuokrattiin pitkasta aikaa taas skootteri, silla tarkotus ois kayda talla viikolla vahan vaeltelemassa tuolla vuorien rinteilla. Jos eksytaan ni eipa pitas olla ainakaan pitka matka rannikolle. Paivat menee pirun nopeesti ja iltasin alkaa vahan mieli vaeltelemaan jo kotiinpaluuseenkin. Tehkaapa ahkerasti toita ennen lomaa. Terveisia!
Meininki on jatkunut edelleen suht rauhallisena taalla Rarotongalla hienoisen tuulenvireen heiluttaessa riippumattoani. No joo. Ilmasto taalla noudattaa aika samaa kaavaa koko ajan. Saaren ylla on oikeestaan aina pilvia kun taas meren paalla valkkyy sininen taivas 24/7. Joten aamulla kun herataan kommitaan yleensa sangysta se kahenkymmenenviiden metrin matka tohon rannalle jossa hengaillaan jonneki kolmeen asti ku menee pilveen. Valilla on kyl niin kuuma et joutuu oleen enenmman aikaa vedessa jottei kuihdu kokonaan. Pariin otteeseen ollaan vuokrattu nyt snorkausvehkeet ja tutkittu laguunin koralleja seka kaloja. Meian suosikiks on noussu ehkapa oivallisesti nimetty Picasso triggerfish, jonka larvi tosiaan nayttaa silta ku juopunut taiteilija ois varittanyt sen. Se myos puree ihmisia, mutta onneks vaan paritteluaikana. Nyt on toinen vedenalanen kamera menossa ja viel ois saaren paras snorklausmesta nakematta. Yks paiva napattiin kanootti ja melottiin tossa laguunissa. Oli laskuvesi ni sai valilla varoa ihan tosissaan ettei jaany koralliin kiinni tai tappanu meritahtia. Huipputouhua kuitenkin ja varmaan vuokrataan uudestaanki.
Paatettiin viime viikolla tehda jotain urheilua lahelta liippaavaa jottei lihakset ihan kokonaan surkastu ja vuokrattiin pyorat, joita on yllattavan vaikee loytaa taalta ku kaikki ajaa vaan skoottereilla. No yhesta resortista loydettiin vahan rapistuneet ja vaaran kokoset Raleighit ja paaastiin matkaan. Koska koko saarella on vaa kaks paallystettya tieta ni luulis et on helppoo pitaa tiet hyvassa kunnossa. Vaarin. Kolmen tunnin polkemisen jalkeen ei kehannu ees perseelleensa istua. Mut kaiken kruunas kylla kun tultiin reissun jalkeen hostellille missa oltiin ilmottauduttu barbequelle. Sorry mutsi, sorry mummi, mutta koskaan en oo missaan syony niin hyvaa kalaa. Se oli ihan taysin mindblowing enka koskis enaa koskaan kanaan tai punaseen lihaan jos sais paivittain tollasta kalaa! Saman aamun Wahoota (lemppari) ja paksuja tunapihveja yksinkertasesti marinoituna. Se jatka joka niita grillailee aina valilla tuolla on alkujaan Uus-Seelantilainen jaba, joka on nyt asunu taalla joku kolme vuotta ja elattaa itteensa tekemalla pienii kalastusreissuja. Pakko vaan sanoo et kundi osaa asiansa.
Tanaan vuokrattiin pitkasta aikaa taas skootteri, silla tarkotus ois kayda talla viikolla vahan vaeltelemassa tuolla vuorien rinteilla. Jos eksytaan ni eipa pitas olla ainakaan pitka matka rannikolle. Paivat menee pirun nopeesti ja iltasin alkaa vahan mieli vaeltelemaan jo kotiinpaluuseenkin. Tehkaapa ahkerasti toita ennen lomaa. Terveisia!
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Rarotonga
Hei hei heinakuu!
Pikainen tervehdys taalta maailman kalleimman netin omaavalta saarelta. Pieni katsaus kuluneeseen puoleentoista viikkoon. Perille paastiin siis viime viikon tiistaina ja ekat pari paivaa oli kyl vahan pettymyksia. Iski pikkunen matkavasymys, oli ehka pikkasen eparealistinen kuva meian 14 euron majotuksesta, plus etta oli pilvistia ja tuulista. Niin ja vessahan pamahti kanssa, joten vahan kerkis vetta tulvasta lattialle. No parin paivan jalkeen kaikki onki sitten nayttany paljon valoisammalta. Vuokrattiin skootteri viikoks, josta jouduttiin tana aamuna valitettavasti luopumaan. Silla paas huristelemaan lepposasti saarta ympari(32 km). Ellu siis ajaa ja mina roikun takana valokuvia ottaen. Mieleton fiilis menna ku toisella puolella hohkaa turkoosin sininen laguuni ja toisella puolella kohoo vihreet tulivuoririnteet! Nopeusrajotushan on 40 ilman kyparaa ja 50 kyparan kanssa, tuttu homma siis suomestakin :) Me ollaan varmaan saaren ainoot tyypit jotka ees kayttaa kyparaa. Myonnetaan, ollaan nossoja.
Itse saarihan sijaitsee jossain Australian ja Etela-Amerikan valissa keskella valtamerta. Saarta siis ymparoi oikeestaan joka puolelta turkoosin sininen laguuni ja keskella nousee yllattavanki korkeita vuorenhuippuja (>600m). Korkeutta korostaa viel se ku ne siis todellakin nousee suoraan merenpinnasta. Asukkaita on ehka joku 10000.
No pari paivaa saaren ympariporrayksen jalkeen paatettiin etta on aika tutustuu yoelamaan. Perjantaina meita lahtikin isompi koori hostellilta "kaupunkiin" baarikierrokselle. Mikke Jackson oli siis juuri traagisesti menehtynyt joten useemmassakin paikassa soi thriller illan aikana. Sen verran tais nousta nollaseiskavitoset Steinlagerit huiviin etta tanssilattialla nahtiin mm. englantilainen painonnostaja, brittigolfari seka tietysti suomalaiset ostoskarryt. Yolla viela RFC:n (Rarotonga fried chicken, unohtakaa KFC) kautta kotiin. Taksilla, tietysti.
Sunnuntaipaiva olikin yks koko reissun kohokohtia. Aamuauringon aikaan paatettiin uida laheiseen saareen ottaan aurinkoa, silla meian hostellin terassi on oikeestaa koko paivan varjossa. Sakke vuokras snorkelikamat ja Ellu varustautu Jussi Vareksella matkaan. Uitiin ton laguunin poikki pari sataa metria taydelliselle saarelle, jossa vietettiinki koko paiva. Oli kyllehka yksi NIISTA hetkista tassa elamassa ku makas turkoosissa rantavedessa ja katteli meian saaren vuorenhuippuja ja valkosta hiekkarantaa! Snorklauskin oli ihan huippua vaikkei elamaa ihan valliriutan veroisesti ollutkaan. Nyt on vedenalanen kameraki ostettu joten ehka saadaan seuraavalla kerralla otettua kuviakin.
Muuten ollaanki sitte ajeltu skootterilla ja nautittu auringosta. Eilen maattiin koko paiva taas rantsussa ja bongailtiin vedessa kaloja. Auringon laskettua melkeen kaikki mestat menee kiinni ja tapana on vaan lueskella ja iskee korttia hostellilla tahi ottaa pari olutta "shackilla", joka on meian hostellin hengailumesta. Tanaan tais tulla ekaa kertaa vahan vetta tulopaivan jalkeen joten tanaan vuorossa pyykkipaiva. Kunnon suomalaista suodatinkahviahan taalta ei saa (ei voi siis vaan tilata etta yks kahvi) joten taidanpa hakea nyt tasta nettikahvilasta yhden long blackin joka ei kylla ole lainkaan hyvaa mutta tyydyttaa kahvinhimoni. Tasan kuukauden paasta ollaanki jo takas kotona teidan riesana :)
Pikainen tervehdys taalta maailman kalleimman netin omaavalta saarelta. Pieni katsaus kuluneeseen puoleentoista viikkoon. Perille paastiin siis viime viikon tiistaina ja ekat pari paivaa oli kyl vahan pettymyksia. Iski pikkunen matkavasymys, oli ehka pikkasen eparealistinen kuva meian 14 euron majotuksesta, plus etta oli pilvistia ja tuulista. Niin ja vessahan pamahti kanssa, joten vahan kerkis vetta tulvasta lattialle. No parin paivan jalkeen kaikki onki sitten nayttany paljon valoisammalta. Vuokrattiin skootteri viikoks, josta jouduttiin tana aamuna valitettavasti luopumaan. Silla paas huristelemaan lepposasti saarta ympari(32 km). Ellu siis ajaa ja mina roikun takana valokuvia ottaen. Mieleton fiilis menna ku toisella puolella hohkaa turkoosin sininen laguuni ja toisella puolella kohoo vihreet tulivuoririnteet! Nopeusrajotushan on 40 ilman kyparaa ja 50 kyparan kanssa, tuttu homma siis suomestakin :) Me ollaan varmaan saaren ainoot tyypit jotka ees kayttaa kyparaa. Myonnetaan, ollaan nossoja.
Itse saarihan sijaitsee jossain Australian ja Etela-Amerikan valissa keskella valtamerta. Saarta siis ymparoi oikeestaan joka puolelta turkoosin sininen laguuni ja keskella nousee yllattavanki korkeita vuorenhuippuja (>600m). Korkeutta korostaa viel se ku ne siis todellakin nousee suoraan merenpinnasta. Asukkaita on ehka joku 10000.
No pari paivaa saaren ympariporrayksen jalkeen paatettiin etta on aika tutustuu yoelamaan. Perjantaina meita lahtikin isompi koori hostellilta "kaupunkiin" baarikierrokselle. Mikke Jackson oli siis juuri traagisesti menehtynyt joten useemmassakin paikassa soi thriller illan aikana. Sen verran tais nousta nollaseiskavitoset Steinlagerit huiviin etta tanssilattialla nahtiin mm. englantilainen painonnostaja, brittigolfari seka tietysti suomalaiset ostoskarryt. Yolla viela RFC:n (Rarotonga fried chicken, unohtakaa KFC) kautta kotiin. Taksilla, tietysti.
Sunnuntaipaiva olikin yks koko reissun kohokohtia. Aamuauringon aikaan paatettiin uida laheiseen saareen ottaan aurinkoa, silla meian hostellin terassi on oikeestaa koko paivan varjossa. Sakke vuokras snorkelikamat ja Ellu varustautu Jussi Vareksella matkaan. Uitiin ton laguunin poikki pari sataa metria taydelliselle saarelle, jossa vietettiinki koko paiva. Oli kyllehka yksi NIISTA hetkista tassa elamassa ku makas turkoosissa rantavedessa ja katteli meian saaren vuorenhuippuja ja valkosta hiekkarantaa! Snorklauskin oli ihan huippua vaikkei elamaa ihan valliriutan veroisesti ollutkaan. Nyt on vedenalanen kameraki ostettu joten ehka saadaan seuraavalla kerralla otettua kuviakin.
Muuten ollaanki sitte ajeltu skootterilla ja nautittu auringosta. Eilen maattiin koko paiva taas rantsussa ja bongailtiin vedessa kaloja. Auringon laskettua melkeen kaikki mestat menee kiinni ja tapana on vaan lueskella ja iskee korttia hostellilla tahi ottaa pari olutta "shackilla", joka on meian hostellin hengailumesta. Tanaan tais tulla ekaa kertaa vahan vetta tulopaivan jalkeen joten tanaan vuorossa pyykkipaiva. Kunnon suomalaista suodatinkahviahan taalta ei saa (ei voi siis vaan tilata etta yks kahvi) joten taidanpa hakea nyt tasta nettikahvilasta yhden long blackin joka ei kylla ole lainkaan hyvaa mutta tyydyttaa kahvinhimoni. Tasan kuukauden paasta ollaanki jo takas kotona teidan riesana :)
Tilaa:
Kommentit (Atom)