Hei Masalan ja Saviksen porukat! Paastiin perille ja nyt vaan odotellaan aurinkoa. Huomenna mennaan kyselemaan saadaanko vierailulle viisumia. Semmosta tanne, pusipusi. Cu.

Kohti Rarotongaa

Alotettiin meian lentorumba neljan maissa paivalla ku suunnattiin bussilla kohti Cairnsin lentokenttaa. Lentokentalla, viimesella mahollisella hetkella, matkan ensimmainen ja pakollinen purasu Hungry Jacksin whopperia(maistuu Kalle ihan samalta ku burger kingissaki) ja kohti Sydneya. Yhentoista maissa oltiin takas maanpinnalla ja nohevina turisteina oltiin luettu etukateen Lonely Planetista etta taksilla vois kaks tyyppii paasta jopa halvemmalla terminaalista toiseen ku bussijuna setilla. Yhteenvetona voi haistattaa paskat seka Lonely Planetille etta kaikille maailman taksisuhareille, jotka on varmasti maailman kieroimpia kusipaita. Ainakin meijan Jordanialainen tolppa-apina. Noh, turistia koijataan. Sydneyn lentokentta suljetaan yoks lentokentta melun takia, joten nukkumismahollisuudet oli hyvin rajalliset. Paadyttiin valvomaan yo alakerran vetoselle penkkiosastolle, jossa todettiin etta Australiassakin voi olla kylma. Rentouttavien yollisten korttipeli-, footbag- ja arvaakukasessioiden jalkeen oltiin enemman kun valmiit nousemaan aamukymmenelta lentokoneeseen ja ennen kun kone kerkis ees nousta ilmaan oltiin molemmat sikeessa unessa.

Jalleen mietitytti keta varten on Macin aamupalamenu suunniteltu? Maarako joku laki ettei hampurilaisia saa myyda ennen yhtatoista kun yheksalta voi Alkostakin jo kipasta Koskenkorvan? Ma kysyn vaan.

Viiden jalkeen paastiin vihdoin HOTELLIIN, joka oli luksusluksusta. Eika ollu ees lansi-euroopan hostellidormia kalliimpi. Vaikka molempia vasytti ihan hullusti, paatettiin tsempata ittemme juhannusjuhliin. Viikkoo aikasemmin oltiin googlattu vaa lapalla "Aucland suomi seura" ja loydettiin jotku juhannuspirskeet keskustan ulkopuolelta. Sinne siis. Parinkymmenen minuutin junamatkan jalkeen hypattiin ulos keskella teollisuusaluetta ja itku meinas paasta ku oli niin kylma pitkasta aikaa. Hetkisen harhailun jalkeen saavuttiin tanskalaiselle talolle, jossa roikkukin jo sinivalkoset ilmapallot ovessa. 99 prosenttisesti vahintaan keski-ikanen sakki vahan kummasteli ku kaks haisevaa backpackerii pamahti juhliin suoraan lentokentalta. Naa muut oli siis asunu taalla kymmenia vuosia. Vaikka vodkapulloa ei arpajaisista voitettukkaan, ni nautittiin lohikeitosta, karjalanpiirakoista, melkein ruisleivasta seka tanskalaisesta oluesta. Lisaks ostettiin kioskista kasa turkkareita ja salmiakkia seka poistuessa napattiin mukaan pari suomalaista kirjaa. Huippujuhlat siis! Poistuttiin kylla ennen kun tanhuaminen alko. Illalla sankyyn kaatu kaks hangonkeksia.

Pakko sanoo et oli pirun mukava palata tutuille hoodeille ekaa kertaa reissun aikana. Lisaks tallanen kirpeen aurinkoinen syysilma on tuntunu oikeesti ihan mukavalta ja lehdettomat puut herattaa meissa suurta kummastusta. Oisin on ollu kylla kylma. Paaosin ollaan luksusteltu ja nautittu hotellista. Aamuin illoin ollaan tietty kayty saunassa seka jacuzzissa. Sillon ku ollaan hotellin lammosta poistuttu ni ollaan kayty vaa syomassa ulkona tai hakee ruokaa kaupasta. Nyt ollaan jouduttu jattamaan hostellin valkoset pyyhkeet ja luksustelu ja kohta suuntana on jalleen lentokentta. Kuuden tunnin paasta lahtee lento viideks viikoks Rarotongalle parantelemaan rusketusta ennen paluuta suomeen. Tarkotuksena on siis maata riippumatossa, lukea kirjoja, juoda kookoskoktaileja ja nukkua. Hirveesti tietoa mestasta ei oo, ilmeisesti jonku viisuminki tarttee nain pitkalle oleskelulle, joten toivottavasti sen saa hommattuu lentokentalta. Puhelimiin on ilmeisesti turha soittaa ja netti on yks maailman hitaimmista, mutta koitetaan saada kuulumisia jonnekin jotenkin. Nyt syomaan, jonka jalkeen lomaa lomasta. Ei hassumpaa :)

Niin ja viela hauska juttu. Lennetaan kansainvalisen paivamaararajan yli, joten lahetaan taalta 23 paiva 19.00 ja tullaan perille 23 paiva 01.05 am. Eraanlainen aikakone siis. Voikaa hyvin, adios.

Taalla taas, Cairnsissa. Tunnen kohta tan paikan korttelit paremmin ku Savitaipaleen. Ei pitais valittaa, mut me halutaan jo Saarille!! Ollaan oltu laguunilla satojen bikinityttojen kaa, kayty leffassa jo kahesti, tehty baari-tour, syoty nachot ja juotu sangriat, nahty muutama ostari, uhkapelattu ja paljon paljon muuta. Paatettiin, etta vajaa kolme viikkoa taalla ei houkuttele kumpaakaan meista, joten varattiin nelja yota Port Douglasista. Paikka muistutti paikallisten St. Tropezia, joten viiden tahden resorteja ja hintavia ravintoloita oli enemman kuin paikallisten asuntoja. Koska tekemista ei ollut hirveasti tarjolla, paatettin kehitella sita itse. Ranta, eli 4 mile beach, oli PITKA ja kauniisti kookospuiden reunustama. Lapsekkaina leikittiin haaksirikkoisia ja hamuttiin kookoksia puista. Sakke heitteli puujarkaletta korkealle palmuun ja ma toimin tyonjohtajana ja tarkkailijana jos pallerot uhkas tippua paahan. Noin puolen tunnin viskelyn jalkeen saatiin eka jarkale maahan. Homma ei loppunu viel siihen, vaan piti etsia jotain teravaa johon hajottaa kookos. Teravinta mita rannalta loyty oli vanha juurakko, johon sita hakattiin aikamoisen pitka aika. Kaikki taa kuitenkin palkittiin ku nestetta alko valua maahan ja haaksirikkoiset sai "kookosmaitoa" seka valkoista ja limaista sisusta. Valittiin varmaa iha raaka pahkina, ku maistu nii oudolta. Ens kerralla otetaan mukaan kunnon viidakkoveitsi ja juodaan litkut pillilla.

Keskiviikkona tormattiin ties monettako kertaa yhteen tuttuun pariskuntaan Enkuista ja sovittiin reissusta pohjoseen. Ne suunnitteli auton vuokrausta ja pyys meijat messiin sademetsan syovereihin. Ajomatkaa ei ollu ku vajaa tunti ja matkalla ylitettiin krokojoki. Maisemat oli hienoja, mutta kaikki oltiin nahty Uudessa-Seelannissa paljon hienompiaki. Matkanteko oli hauskempaa kuin itse maaranpaa:) Matkan varrella oli paljon kivoja pysahdyspaikkoja ja elaintenbongausratoja, mutta kaikkiin oli paasymaksut. Budjettimatkalaisina paastettiin Saken sisainen lapsi valloilleen vasta viidakosta loydetyssa purossa. Sinne oli sidottu koysi puuhun, jolla paas leikkimaan Tarzania. Sakke oli meista loppujen lopuks ainoo rohkee, joka uskaltautu jaiseen veteen leikkimaan. Reissun kohokohta oli kuitenkin ehottomasti vierailu paikallisella "jaatelotehtaalla". Siella oli makuvaihtoehtoina melko tavallisten mangon ja vaapukan lisaks karambola, soursop seka wattleseed (suomennoksista en tietoa, mutta google loytaa varmaa kuvamateriaalia). Neljan jatskipallon jalkeen porrailtiin tiluksilla ihmetellen kaikkia ihmeellisia kasveja ja hedelmapuita. Meijanki ranchille Kaskeisiin voitais istuttaa muutama karambolapuu ja tee-pensas, eiksje!

Perjantaina palattiin takas tukikohdaks muodostuneeseen Cairns-cityyn. Lauantai-ilta pyhitettiin hurvittelulle ja juhlittiin Vickyn ja Jamesin (suomalaisittain Jampan) viimesta iltaa itarannikolla. Paadyttiin nauttimaan halpaa viinia kahen irkkutytsyn parvekkeelle. Voin sanoo, ettei ollu iha helppo ilta koittaa ymmartaa kolmea eri enkkumurretta ja irkkuja (Jafa-Tony ehka pystyis:)! Koluttiin kuitenkin paikalliset baarit ja Sakenki tanssijalat paas parketille. Jossain vaiheessa iltaa Sakke jopa tilas vahingossa ison siideripullon (tais olla myos baarin kallein juoma:). Jamppa ilmeisesti sano tiskilla "mulle sama" ja nain kaks vannoutunutta kaljamiesta litki loppuillan hirveen makusta siiderii. "Kotiin" palattiin kuitenki jo ihmisten aikoihin (Makin kautta tietysti). Nyt ollaan pari paivaa vaa hengailtu ja leffailtu ja pizzailtu. Eikoha taa viikko saaha kulumaan aika rattosasti, ollaan jo voiton puolella. Lauantaina paastaan hotelliin juhannusaunaan!! Aucklandissa myos joku Suomi-seuran jarkkaamat juhannuspippalot, joissa on tarjolla lohikeittoo ja ruisleipaa!! Toivottavasti ehitaan kemuihin ajoissa lentokentalta.. Huippuhauskaa juhannusta kaikille, alkaa menko uimaan ilman kellukkeita. Syokaa paljon makkaraa ja kaikkii herkuja, mita me kaivataan taalla:) Pusipusi. Cu.

Mission beach, Carnula, Port Douglas & Cape trib

Pohjoisessa

Nyt on bussipassi kaytetty loppuun ja ita-rannikko pikku hiljaa lapi koluttu. Townsvillesta otettiin suunnaksi Mission beach ja nimesta huolimatta ei kylla taidettu ees kayda rannalla. Melkosen laajalle levittaytynyt kylapahanen ja meian asumuskin oli keskella sademetsaa kaikkien kuuluvuusalueiden ja nettipiuhojen ulottumattomissa. Tama ei kuitenkaan ollut laisinkaan huono juttu, silla viihdyttiin varsin mukavasti mestoilla ja porukkaki oli ihan huippuu. Huomaa kylla etta eri mestoille taalla valikoituu omat jenginsa. Metsan laheisyydesta johtuen hostellilla pyorikin sitten elukkaa joka kokoluokasta. Pihassa kynys kassavaareja (?), jumalattoman kokosii villisikoja ja wallabeita vilahteli valilla. Sisatiloissa lenteli vaikka mita perhosista rukoilijasirkkaan, seinilla viiletti lauma liskoja ja lattialla kurnutteli muutama saku..

Viimestaan siella rakastuin riippumattoon lopullisesti, on vaan ehka maailman lungeinta touhuu. Paivat meni siis pitkalti auringossa ja riippumatossa makoillessa. Viime sunnuntaina allekirjoittanut taytti vuosia, joten jotain spessua oli siis kehiteltava. Ellu oli loytanyt jostain marketin pimeesta nurkasta mahtavat ilmapallot jotka koristi meian huonetta onnittelutoivotuksineen, joten dekoraatiopuoli oli kunnossa. Meinattiin aluks lahtee melomaan mut pari tyttoo suostutteli meiat sit sellaselle krokonbongausretkelle, joka taitaa olla pimein reissu missa tahan mennessa ollaan oltu. Yhteensa meita oli viis plus opas, joka vaikutti valilla olevan vahan omissa maailmoissa(tais olla muutamat sauhut polteltu jo paivan aikana). No suunnattiin jonnekki lahiston joelle, mut sita ennen opas keras meilta sit fyrkkaa et sai ittellensa litran maitoo ja lihiksen. :) No joella meita ootti "river rat", ja vahan ennen auringonlaskuu liuttiin joelle. Eka viritettiin rapuansa ja sit lahettiin krokojahtiin. Kymmenen minuutin paasta bongattiinki jo ensimmainen kolmemetrinen yksilo. Se on ovela kaveri ku aluks nayttaa olevan kymmenen metrin paassa mut, muutaman sekunnin paasta se onki lipunu jo ihan kylkee. Kaytiin joen suistolla kaantymassa ja suunnattiin takas pimeella. Jokainen sai vuorollaan olla keulassa sellasen valotykin kanssa bongaajana. Parhaitenhan ne loytaa pimeella ku niitten silmat kiiltaa punasena. Ei onnistunu multa mut Ellu loys kiilusilman varmaan jo puolen minuutin jalkeen. Haijyja kavereita. Takas tullessa meian opas jatti meiat puoleks tunniks autoon venaileen ku se lahti jonneki tekemaan jotain mika ei ihan selvinny meille. Rannalta loytyki sitten kasa kookospahkinoita ja ei muutakun tienvarren tolppaan hakkaamaan. Meinas jo luovuttaa, kunnes parinkymmenen minuutin takomisen jalkeen kasille valu nesteet sisalta. Ei muuten maistunu millekkaan bountylle tai malibulle. Aika mautonta, mut en tiia johtuko siita ettei ollu ihan freshi. Illalla vedettiin sitten viela viiteen pekkaan woolworthsin pakastejuustokakkua seka kookoksesta kaivettuja hiutaleita.

Tanne Cairnsiin saavuttiin tan viikon maanantaina eika oo mitaan hirveen mairittelevaa sanottavaa kyseisesta kaupungista. Kiinalaisten ja korealaisten pitamii matkamuistomyymaloita joka kadun kulmassa ja "teinityrkkytyttojen" maara lisaanty potenssiin sata. Ilmoista ei kyl viitti hirveesti valitella, ainoo vaan et taalta puuttuu kunnon biitsi. Tuhatkaksataa backpackerii makaa sitten tossa laguunilla ku sillit purkissa joka paiva. Ei se nyt niin paha oo mutta paljon paljon parempaakin on saanut naha. Nyt oikeestaan saastellaan vaan viimesii fyrkkii taalla ja ootellaan et lento Rarotongalle lahtee. Eilen illalla kaytiin pyorahtaa Casinolla(rahan saastoa siis) rullaa hedelmapeleja, joista ei kyl ymmarretty ei yhtaan mitaan. Maanantaina lahetaan viel kaymaan muutamaks yoks Port Douglasiin ku sinne sai ilmasen menopaluun ja sit viela joksu aikaa takas tanne. Cooksaaret siintaa kylla jo mielessa.