Auringonnousun aikaan huristeltiin bussilla Harbour bridgen yli ja luotiin viimeset vilkaukset auringonvalossa kylpevaan oopperataloon. Mahtavat pari viikkoo oli Sydneyssa takana ja suunta kohti Coffs Harbouria. Puuhaa ja tekemista kylla loytyy Sydneysta, joten pystyn hyvin kuvittelee miten jengi on jamahtany sinne kuukausiks. No, Ellu nappas taas pillerin matkaa varten, joten mulla oliki taas omaa aikaa bussissa yheksan tuntia. Bussista ku hyppas pois niin atmosfaari olikin melkosen erilainen. Ihan ku oltais tultu rauhalliseen pikkukylaan, vaikka viime tiedon mukaan kyseessa oli Lappeenrannan kokonen kaupunki.
Aurinkoa rakastavina matkaajina suunnattiin heti ekana paivana tietysti beetsille levyttelemaan, uimaan ja heitteleen frisbeeta. Bondi beachin ihmistungos oli kaukana kun melkeen kahestaan maattiin satojen metrien hiekkarannalla. Seuraavana paivana beachirupeaman jalkeen suunnattiin niemenkarjessa sijaitsevalle lintusaarelle, jossa nahtiin todistettavasti ainakin kaksi lintua. Sakke hakikin piristysta tahan suunnattomaan masennukseen elamansa ensimmaisesta fish & chips ateriasta. Ainakin fisu oli tuoretta silla takaovesta rahdattiin samanaikaisesti sisaan jumalattomia vonkaleita (jotka meian mielesta muistutti huomattavasti delfiineja...) oottamaan asiakkaita. Illalla jatettiinki maailman merialueet rauhaan ja keskityttiin paikalliseen luomutuotantoon ku jaettiin Chicagolaisen Rossin kanssa paketti kengua. Kengupihvia kaannellessa ja olutta siemaillessa tuli kummallisen australialainen olo. Ja se oli hyvaa. Oikeestaan se oli ihan torkeen hyvaa, vaikka Ellu koittikin vaittaa et se oli vahan valmiikspureskellun makusta.
Seuraavana paivana ei jaksettu enaa beetsille asti(joka oli ehk 200 metrin paassa), joten jaatiin vaa hostellin uima-altaalle kehittelee loppuviikon suunnitelmia. Paatettiinki vuokrata auto Rossin kanssa kolmisteen ja pyorahtaa laheisessa sademetsassa. Amerikkalaisethan harrastaa vaan automaattivaihteisia autoja, joten ajovastuu jaikin sitte meikalaisen harteille. Vaikka ratti onkin oikealla ni sentaan polkimet on OIKEIN pain. Takapenkin seuratessa ajosuoritusta jannittyneena otinki tyylikkaasti vasemman kaistan ja suuntasin liikenteen sekaan. Itsevarmana vilkku paalle ja pam, tuulilasinpyyhkijat rapsahtaa taysille. Eika ollu paivan ainoo kerta. Paastiin kuitenkin Dorrigon kansallispuistoon, jossa heitettiin parin tunnin kierros sademetsassa. Paastiin kulkee vesiputoksen takaa (!), nahtiin minikengeruita ja kalkkunoita seka onnistuttiin valttelee kaikki kuristajapythonit. Hirveesti ei muita kavelijoita nakyny, joten valilla sapsahteli melkosesti ku kenguru pomppas tielle parin metrin paahan. Sademetsan jalkeen pistaydyttiin pikku kylassa jatskilla, josta jatkettiin Raleighin viinitilalle. Itse viinirypaleet oli tahan aikaan vuotta jo aika nuutuneessa kunnossa, mutta omistaja jarjesti meille viinimaistajaiset. Punkku oli aka kuraa, port viini hyvaa ja Creamy brandy aivan tajuttoman hyvaa. Jotain baileysin tapasta tavaraa se oli, mutta viela paljon parempaa. Saatiin jopa pulloista alennusta ku luvattiin tarjota hostellilla horpyt muillekkin. Illalla maisteltiinkin sitten viinitilan tuotoksia hostellilla. Pakko sanoo, valilla aina naurattaa ku treffaa naita britteja taalla ku tuntuu et joka toinen on samanlainen tyhjapaa ku siita lomakuumetta sarjasta. Pistaa vahvasti hymyilemaan ku ne kavelee hostellilla lasiovia pain tai ne haaveilee paasevansa poliisiks Amerikkaan ku siel on joka paiva kaikkee drive by shootingii etc. No joo, eilen treffattiin ehk eka tosi fiksu brittikundiki, joten emme ala yleistamaan. Vika paiva Coffsissa sato vetta, joten aktiviteetteina oli Tom Hanks elokuvat, Forrest Gump ja Da Vinci koodi.
Nyt kaks yota takana Byron Bayssa, jota suurin osa jengista on kuvaillu parhaaks paikassa koko Australiassa. Eilen tuli vetta niin paljon taivaalta, ettei ihan pystyny yhtyy naihin mielipiteisiin. Lisaks meian huonees haisee aivan torkeen pahalle. Niin, ja yhella kameralla mennaan talla hetkella ku Ellun linssi on taynna hiekkaa. Asken alko aurinko kuitenkin taas vilahtelemaan ja kaveltiin rannalle ja todettiin et ehka taa onki melkosen nasta paikka :)
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Sydney
Taalla taas! Paas pikkasen venahtamaan toi kirjoitustauko odotettua pidemmaks. Sydney oli tays nahtavaa ja koettavaa, joten tuli juostua paikasta toiseen. Toivottavasti muistan edes osan kaikesta tapahtuneesta. Viime viikko vierahti pienessa kylapahasessa nimelta Coffs Harbour, jossa ei uskallettu kayttaa kallista nettia blogijupinoihin. Koitettiin raapustaa paperilleki vahan ylos mainitsemisen arvoisia juttuja mut saas naha millanen sekametelisoppa tasta viel syntyy.
Toinen viikko Sydneyssa oli alkamassa ja ensimmaiset kolme paivaa taidettiin viettaa hyvin pitkalti rannalla. Laheinen rantsu, Bondi, oli iha taydellinen paikka ja sijaitsi puolen tunnin paassa hostellilta. Keskiviikkona paatettiin harrastaa myos vahan liikkuntaa, joten otettiin bussi kauemmalle rannalle ja kaveltiin sielta noi (5-6km) Bondille. Ihania rantoja, huikeita kukkuloita ja ihan aarettoman kokonen hautausmaa! "Rantapolku" oli rempassa ja jouduttiin kavelemaan eraan hautausmaan lapi. Oli vahan ehka ahistavaa ja Sakkeeki rupes nolottamaan kavely hautojen keskella ilman paitaa. Silleki tontille ois saanu rakennettua kymmenia miljoonien arvosia kamppia. Selvittiin kavelysta ja paatettiin heittaa kaikki kamat lokeroon talteen ja suunnattiin aaltoihin leikkimaan. Ollaan molemmat iha 5 vuotiaan tasolla ku paastaan mereen hyppimaan isoihin aaltoihin:)
Torstaina kaytiin Ranskan elokuvafestareilla ja katottiin komedia nimelta Disco. Se oli Saturday Night Feverin tapanen kevyt ja hupaisa leffa. Ilta oli siis erittain rentouttava.
Perjantaina lahdettiin Suvin ja Jessican kanssa junalla kohti sinisia vuoria (Blue Mountains). Kahden tunnin junamatkan jalkeen paatettiin ettei kauteta rahaa mihinkaa kieroajeluihin sun muihin turistirahastuksiin vaa suunnattiin kavellen kolmen siskon luo (Three sisters). Infosta ostettiin kartta ja valittiin vaha rankempi kavelyreitti. Alkulammittelyna oli kevyet 1000 askelta suoraan alaspain. Tasaselle maaperalle paastya kaikkien jalat tarisi, mutta vuorossa oli helpompi osuus. Parin kilometrin pitunen osuus sademetsassa oli lepposaa, kunnes tajuttiin etta edessa oli viela sama maara rappuja, talla kertaa ylospain! Hirveen puuskutuksen jalkeen istahettiin nakoalapaikalle syomaan evaita ja huilaamaan. Oli kylla rankin retki tahan mennessa! Ajateltiin etta ton kavelyn jalkeen ollaan kylla ansaittu jatskit, mutta koko kylassa ei myyty jaateloa. Hitto et kirottiin se kylapahanen, mutta loydettiin paikka josta sai ihania smootheja. Nam. En tieda saatiinks me kaikki auringonpistos vai joku otokan purema, mutta kaikki nauro koko junamatkan kotiin. Tai oikeestaa me rakatettiin!:) Valil tuntu ettei saanu ees happee ku nauratti vaa nii kovasti. Syyta en kylla muista:) Junassa tehtiin myos loistopaatos et lahetaan ulos. Onneks tehtiin se jo junassa, koska muuten porukkaa ois jaany vaa lusmuilemaan kampille. Treffit keskusasemalla ja siita Newtowniin muutamille. Hauska ilta/yo ja taxilla kotiin. Aamulla herailtiin puolenpaivan aikoihin ja suunnattiin laheisille Paddingtonin markkinoille. Hirveesti oli kraasaa ja tavaraa, kaiken sen keskelta bongattiin vanha japanilainen hippi, joka oli aikoinaan asunu Suomessa ja kayny Ruisrockissa:) Vaikka oliki asunu Suomessa ni ei paadytty ostamaan silta pullonkorkiesta tehtyja korvakoruja tai kaulakoruja. Kohta bongattiin katos, jossa myytiin Marimekon kankaista tehtyja mekkoja. Mekot ei kuitenkaan olleet Marimekon vaan jonkun paikallisen kasityolaisen, kait. Vaikka katalogissa olikin merkinta Merimekosta, kylla, Merimekosta, ei mekot tainneet olla ihan laillisia. Markkinoilla kiertelyn jalkeen paatettiin lahtea suomiporukalla Ikeaan. Me, Suvi ja Laura suunnattiin taas keskusasemalle ja otettiin juna kaupungin ulkopuolelle. Tulevista lihapullista ja karkeista innostuneina otetiin kuitenkin vaara juna ja eksyttiin jonneki ei niin kivalle seudulle. Asemalla tormattiin kuitenkin suomea puhuvaan mieheen, jonka ex-vaimo ja lapset asuu Salossa. Ite se oli asunu siella noin 7 vuotta ja vuoden Herttoniemessa. Helsinki oli kuulemma liian masentava kaupunki, joten se muutti Ausseihin tyoskennellakseen veljensa firmassa. Vihdoin paastiin oikeaan junaan ja Ikeaki haamotti edessa. Lihapulla-annosten jalkeen paatettiin kiertaa koko kauppa lapi esittelyhuoneesta toiseen ja vihdoin paastiin odotetulle keittioosastolle. Kun vihdoin loydettiin juustohoylahylly, ne oli loppuunmyyty! Mite voiki arsyttaa joku pikkujuttu noin paljon. Masennusta ei kuitenkaa kauaa kestany ku suunnattiin kohti Maraboun hyllyja. Kaikki kahmi suklaata, karkkeja, nakkileipaa ym mukaansa minka jakso kantaa suut hymyssa. Paivan kuitenkin kruunas ku kaytiin viereisessa keittiokaupassa ja hyllyssa roikku rakas juustohoyla! Voi sita onnen maaraa:)
Sunnuntai pyhitettiin kokonaan rantsulle, vaikka pilvet koittiki vaha hairita. Viimenen yo ja bussiin nukkumaan..
Toinen viikko Sydneyssa oli alkamassa ja ensimmaiset kolme paivaa taidettiin viettaa hyvin pitkalti rannalla. Laheinen rantsu, Bondi, oli iha taydellinen paikka ja sijaitsi puolen tunnin paassa hostellilta. Keskiviikkona paatettiin harrastaa myos vahan liikkuntaa, joten otettiin bussi kauemmalle rannalle ja kaveltiin sielta noi (5-6km) Bondille. Ihania rantoja, huikeita kukkuloita ja ihan aarettoman kokonen hautausmaa! "Rantapolku" oli rempassa ja jouduttiin kavelemaan eraan hautausmaan lapi. Oli vahan ehka ahistavaa ja Sakkeeki rupes nolottamaan kavely hautojen keskella ilman paitaa. Silleki tontille ois saanu rakennettua kymmenia miljoonien arvosia kamppia. Selvittiin kavelysta ja paatettiin heittaa kaikki kamat lokeroon talteen ja suunnattiin aaltoihin leikkimaan. Ollaan molemmat iha 5 vuotiaan tasolla ku paastaan mereen hyppimaan isoihin aaltoihin:)
Torstaina kaytiin Ranskan elokuvafestareilla ja katottiin komedia nimelta Disco. Se oli Saturday Night Feverin tapanen kevyt ja hupaisa leffa. Ilta oli siis erittain rentouttava.
Perjantaina lahdettiin Suvin ja Jessican kanssa junalla kohti sinisia vuoria (Blue Mountains). Kahden tunnin junamatkan jalkeen paatettiin ettei kauteta rahaa mihinkaa kieroajeluihin sun muihin turistirahastuksiin vaa suunnattiin kavellen kolmen siskon luo (Three sisters). Infosta ostettiin kartta ja valittiin vaha rankempi kavelyreitti. Alkulammittelyna oli kevyet 1000 askelta suoraan alaspain. Tasaselle maaperalle paastya kaikkien jalat tarisi, mutta vuorossa oli helpompi osuus. Parin kilometrin pitunen osuus sademetsassa oli lepposaa, kunnes tajuttiin etta edessa oli viela sama maara rappuja, talla kertaa ylospain! Hirveen puuskutuksen jalkeen istahettiin nakoalapaikalle syomaan evaita ja huilaamaan. Oli kylla rankin retki tahan mennessa! Ajateltiin etta ton kavelyn jalkeen ollaan kylla ansaittu jatskit, mutta koko kylassa ei myyty jaateloa. Hitto et kirottiin se kylapahanen, mutta loydettiin paikka josta sai ihania smootheja. Nam. En tieda saatiinks me kaikki auringonpistos vai joku otokan purema, mutta kaikki nauro koko junamatkan kotiin. Tai oikeestaa me rakatettiin!:) Valil tuntu ettei saanu ees happee ku nauratti vaa nii kovasti. Syyta en kylla muista:) Junassa tehtiin myos loistopaatos et lahetaan ulos. Onneks tehtiin se jo junassa, koska muuten porukkaa ois jaany vaa lusmuilemaan kampille. Treffit keskusasemalla ja siita Newtowniin muutamille. Hauska ilta/yo ja taxilla kotiin. Aamulla herailtiin puolenpaivan aikoihin ja suunnattiin laheisille Paddingtonin markkinoille. Hirveesti oli kraasaa ja tavaraa, kaiken sen keskelta bongattiin vanha japanilainen hippi, joka oli aikoinaan asunu Suomessa ja kayny Ruisrockissa:) Vaikka oliki asunu Suomessa ni ei paadytty ostamaan silta pullonkorkiesta tehtyja korvakoruja tai kaulakoruja. Kohta bongattiin katos, jossa myytiin Marimekon kankaista tehtyja mekkoja. Mekot ei kuitenkaan olleet Marimekon vaan jonkun paikallisen kasityolaisen, kait. Vaikka katalogissa olikin merkinta Merimekosta, kylla, Merimekosta, ei mekot tainneet olla ihan laillisia. Markkinoilla kiertelyn jalkeen paatettiin lahtea suomiporukalla Ikeaan. Me, Suvi ja Laura suunnattiin taas keskusasemalle ja otettiin juna kaupungin ulkopuolelle. Tulevista lihapullista ja karkeista innostuneina otetiin kuitenkin vaara juna ja eksyttiin jonneki ei niin kivalle seudulle. Asemalla tormattiin kuitenkin suomea puhuvaan mieheen, jonka ex-vaimo ja lapset asuu Salossa. Ite se oli asunu siella noin 7 vuotta ja vuoden Herttoniemessa. Helsinki oli kuulemma liian masentava kaupunki, joten se muutti Ausseihin tyoskennellakseen veljensa firmassa. Vihdoin paastiin oikeaan junaan ja Ikeaki haamotti edessa. Lihapulla-annosten jalkeen paatettiin kiertaa koko kauppa lapi esittelyhuoneesta toiseen ja vihdoin paastiin odotetulle keittioosastolle. Kun vihdoin loydettiin juustohoylahylly, ne oli loppuunmyyty! Mite voiki arsyttaa joku pikkujuttu noin paljon. Masennusta ei kuitenkaa kauaa kestany ku suunnattiin kohti Maraboun hyllyja. Kaikki kahmi suklaata, karkkeja, nakkileipaa ym mukaansa minka jakso kantaa suut hymyssa. Paivan kuitenkin kruunas ku kaytiin viereisessa keittiokaupassa ja hyllyssa roikku rakas juustohoyla! Voi sita onnen maaraa:)
Sunnuntai pyhitettiin kokonaan rantsulle, vaikka pilvet koittiki vaha hairita. Viimenen yo ja bussiin nukkumaan..
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Juustohoyla
Mina tykkaan juustosta. Juustoa voi mun puolesta laittaa ihan mihin ruokaan ihan kuinka paljon tahansa. No, ei ehka jatskiin mut kuiteski. Leipaa en varmaan osais syodakkaan ilman juustoa. Tama tuottaa vaikeuksia silla nailla ihmisilla taalla ei oo sellasta juustohoylaa kun meilla pohjolassa. Vaihtoehtona on joko leikkuuveitsi, juustoraastin tai sellanen mukamas juustohoyla, joka jo ostettiin kaupasta joka osottautu kaikkein vaikeimmaks vempeleeks. Kylla ois Fiskars rikas mies taalla.
Muuten elama taalla Sydneyssa onki ollu lahella taydellisuutta ja viikkoon onki mahtunu taas kaikkea mukavaa.
Viimeks ku kirjoteltiin kuulumisia oli tarkotus suunnata vaan hostellille ja goisaan mut jotenki sita vaan juututtiin juttelemaan ja naukkamaan pari punkkulasia, joten seuraavana aamuna noustiinki pirteina jo yhelta. Subista aamupalaa ja puistoon ottamaan aurinkoa ja seuraava paiva oliki siina, jonka jalkeen lahettiin koneella kohti Sydneya. Talla kertaa ei ollu viihde elektroniikkaa tarjolla, mutta matka meni mukavasti rupatellessa viereisen luxemburgilaisen kanssa ja goisatessa. En ollu koskaan kuullukaan et Luxemburgissakin on oma kieli ja ne mieltaa ittensa enemman saksalaisiks ku ranskalaisiks. Tai sit se jatka vaan koijas muo... Ensi hetkista asti taa kaupunki on huokunu lampoa joten kengat ja pitkat housut on vedetty jalkaan vaan etta paastaan ravintolaan syomaan ja juomaan. Ekana kaytiin tietysti tsekkaamassa se must juttu eli oopperatalo. Onhan se hieno, tosin ei ehka ihan yhta valkonen ku leffoissa ja valokuvissa. Sen jalkeen nahtiinki Suvia, joka on just tullu tanne opiskelemaan ja mentiin kattoon Stand-Uppia. Ilmeisesti ymmarrettiin lahes kaikki lapat silla tosissaan naurettiin varmaan se koko pari tuntinen(?). Seuraavana paivana suunnattiinki yhelle copacabanaan verrattavista legendaarisista rannoista eli Bondi beachille. Aurinko sattu hellimaan koko paivan joten kylla matkalaisten kelpas! Illalla paastiin kumpikin maistaa ekaa kertaa elamassamme sushia, kun yks japanilaistytto pyoraytti meille rullia Suvin luona. En ehka vannoutuneeks ystavaks tunnustaudu viela, mutta wasabi oli kylla tykkii kamaa. Mieleen tuli ehka vahan sinappi..
Perjantaina herailtiin myohaan ja suunnattiin Paddy's marketille, joka oli melko jarjettoman kokonen halpiskamamesta. Vahan ehka tuli ensimmainen viron matka mieleen. Piraattikamaa oli hyllyt taynna, mutta mukaan tarttu talla kertaa vaan sormenvarjaajasormus. Iltahamarassa kaveltiin viela Harbour bridgelle kattelemaan kaupunginvaloja, jonka jalkeen hiukopalaks piti nappaa pihviannos (5 e!). Yolla herasinki sitten siihen ku Ellu repi kadesta, ja vaitti nahneensa torakan. Loppuyo meniki sitten torakkavahdissa, mutta tietaakseni kukistin sen pirulaisen jossain vaiheessa, tosin ruumista ei ole viela loytynyt. Yksittaista torakkaa lukuunottamatta hostelli on ollu ehdottamasti paras Australiassa. Kiva keittio, mukava iso terassi ja huoneessa telkkari ja jaakaappi! Lisaks taa Kings crossin seutu on mukavaa. Sopivan lahella biitsia, kauppaa, ravintolaa ja baariakin loytyy todella mukavasti, mutta hostelli on kuiteski rauhallisemmalla sivukadulla. Se siita. Eilen otettiin lautta sinne toiselle "legendaariselle" rannalle eli Manlylle, joten arvanettekin varmaan mita puuhasimme koko paivan. Juuri mikaan ei kyl oo niin siistii ku hyppii ihan hullui aaltoja pain, liukuu mukana tai vaan lilluu aaltojen kehdossa. Aallot on tosissaa vahan erilaisii taalla ku taa latakko on kai pikkasen isompi ku Suomenlahti. Illalla haettiin sitte vahan viinia, tehtiin safkaa ja lahettiin pyorahtaa yossa isommalla porukalla. Viimesessa mestassa jotku aussi/brittikundit sai sitten paahansa etta koska oon Suomesta ni mahan on duudsoni, joten bandi omistikin sitten vikan biisin duudsoneille. Onneks ne paatteli et ma oon se hoikempi niista. Varmaan oletti ma mina hetkena hyvansa lyon naulan paahan ja sytytan itteni tuleen... Mutta voi etta, hauskaa kylla oli! Tanaan raahauduttiin suoraan sangysta taas rannalle ja jossain vaiheessa kavasi mielessa ajatus et tallaseen vois jopa tottua. Kohta nahdaan taas Suvia ja muita ja lahetaan sunnuntaipizzalle.
Hyvin ollaan siis viihdytty taalla, joten paatettiinki viettaa viel toinen viikko Sydneyssa. Ainaski. Kaikki siis paremmin kuin hyvin, jos unohdetaan juustohoylat ja Aston Villan alamaki. Tottoroo!
Muuten elama taalla Sydneyssa onki ollu lahella taydellisuutta ja viikkoon onki mahtunu taas kaikkea mukavaa.
Viimeks ku kirjoteltiin kuulumisia oli tarkotus suunnata vaan hostellille ja goisaan mut jotenki sita vaan juututtiin juttelemaan ja naukkamaan pari punkkulasia, joten seuraavana aamuna noustiinki pirteina jo yhelta. Subista aamupalaa ja puistoon ottamaan aurinkoa ja seuraava paiva oliki siina, jonka jalkeen lahettiin koneella kohti Sydneya. Talla kertaa ei ollu viihde elektroniikkaa tarjolla, mutta matka meni mukavasti rupatellessa viereisen luxemburgilaisen kanssa ja goisatessa. En ollu koskaan kuullukaan et Luxemburgissakin on oma kieli ja ne mieltaa ittensa enemman saksalaisiks ku ranskalaisiks. Tai sit se jatka vaan koijas muo... Ensi hetkista asti taa kaupunki on huokunu lampoa joten kengat ja pitkat housut on vedetty jalkaan vaan etta paastaan ravintolaan syomaan ja juomaan. Ekana kaytiin tietysti tsekkaamassa se must juttu eli oopperatalo. Onhan se hieno, tosin ei ehka ihan yhta valkonen ku leffoissa ja valokuvissa. Sen jalkeen nahtiinki Suvia, joka on just tullu tanne opiskelemaan ja mentiin kattoon Stand-Uppia. Ilmeisesti ymmarrettiin lahes kaikki lapat silla tosissaan naurettiin varmaan se koko pari tuntinen(?). Seuraavana paivana suunnattiinki yhelle copacabanaan verrattavista legendaarisista rannoista eli Bondi beachille. Aurinko sattu hellimaan koko paivan joten kylla matkalaisten kelpas! Illalla paastiin kumpikin maistaa ekaa kertaa elamassamme sushia, kun yks japanilaistytto pyoraytti meille rullia Suvin luona. En ehka vannoutuneeks ystavaks tunnustaudu viela, mutta wasabi oli kylla tykkii kamaa. Mieleen tuli ehka vahan sinappi..
Perjantaina herailtiin myohaan ja suunnattiin Paddy's marketille, joka oli melko jarjettoman kokonen halpiskamamesta. Vahan ehka tuli ensimmainen viron matka mieleen. Piraattikamaa oli hyllyt taynna, mutta mukaan tarttu talla kertaa vaan sormenvarjaajasormus. Iltahamarassa kaveltiin viela Harbour bridgelle kattelemaan kaupunginvaloja, jonka jalkeen hiukopalaks piti nappaa pihviannos (5 e!). Yolla herasinki sitten siihen ku Ellu repi kadesta, ja vaitti nahneensa torakan. Loppuyo meniki sitten torakkavahdissa, mutta tietaakseni kukistin sen pirulaisen jossain vaiheessa, tosin ruumista ei ole viela loytynyt. Yksittaista torakkaa lukuunottamatta hostelli on ollu ehdottamasti paras Australiassa. Kiva keittio, mukava iso terassi ja huoneessa telkkari ja jaakaappi! Lisaks taa Kings crossin seutu on mukavaa. Sopivan lahella biitsia, kauppaa, ravintolaa ja baariakin loytyy todella mukavasti, mutta hostelli on kuiteski rauhallisemmalla sivukadulla. Se siita. Eilen otettiin lautta sinne toiselle "legendaariselle" rannalle eli Manlylle, joten arvanettekin varmaan mita puuhasimme koko paivan. Juuri mikaan ei kyl oo niin siistii ku hyppii ihan hullui aaltoja pain, liukuu mukana tai vaan lilluu aaltojen kehdossa. Aallot on tosissaa vahan erilaisii taalla ku taa latakko on kai pikkasen isompi ku Suomenlahti. Illalla haettiin sitte vahan viinia, tehtiin safkaa ja lahettiin pyorahtaa yossa isommalla porukalla. Viimesessa mestassa jotku aussi/brittikundit sai sitten paahansa etta koska oon Suomesta ni mahan on duudsoni, joten bandi omistikin sitten vikan biisin duudsoneille. Onneks ne paatteli et ma oon se hoikempi niista. Varmaan oletti ma mina hetkena hyvansa lyon naulan paahan ja sytytan itteni tuleen... Mutta voi etta, hauskaa kylla oli! Tanaan raahauduttiin suoraan sangysta taas rannalle ja jossain vaiheessa kavasi mielessa ajatus et tallaseen vois jopa tottua. Kohta nahdaan taas Suvia ja muita ja lahetaan sunnuntaipizzalle.
Hyvin ollaan siis viihdytty taalla, joten paatettiinki viettaa viel toinen viikko Sydneyssa. Ainaski. Kaikki siis paremmin kuin hyvin, jos unohdetaan juustohoylat ja Aston Villan alamaki. Tottoroo!
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Melbourne
Jes, eka aurinkoinen paiva takanapain! Melbourne on kyl kaupunkina hurmannu meijat, vaikka ilmat onki vaha koetellu hermoja. Saatiedotuksia ei kannata enaa seurailla, paikkaansa ne ei pida kuiteskaa. Eli siis tiistaista saakka on vetta satanu valilla tihutellen, valilla kaatamalla. Molempia arsyttaa jo ku on joutunu kayttaa sukkia kohta kokonaisen viikon:)
Entinen vankila jai taakse tiistaina, jollon matkattiin keskella yota lentokentalle. Hirvee haslinki tiskeilla ku tietokoneet ei toiminu ja porukkaa jouduttiin juoksuttamaan pitkin kenttaa. Mulle se ainaski passas vallan mainiosti, ei vasymys paassy yllattamaa eika tarttenu oottaa koneeseen paasya. Taas kerran Saken suupielet oli korvissa ku huomattiin et selkanojissa oli tutut ruudut ja kaukosaatimet. Se oli mennytta miesta se. Ei taijettu puhua lennon aikana juurikaan mitaan. Ikkunasta naky jaahuippuvuoret ja pilvien ylapuolelle paastya auringonnousu. Kaunein ikina! Taydellisen rentoutuksen jalkee alkoki sit hikoiluosuus. Mun oli tarkotus lahettaa itelleni paketissa muutama natti simpukka (joita ei sais vieda maasta). Loysin vaa niin siisteja simpukoita et haluun ne koristamaan omaa avannippua. Maahan astuessa taytettavassa lapussa tuli ilmoittaa kaikki mahdolliset tullirikkomukset hirveen sakon uhalla. Mulle tuli yhteensa nelja YES vastausta, vaik ei niita yleensa tuu yhtaan. Eka simpukoista, toka kiwisuklaasta (jolla aattelin yllattaa kotivaen, leikkikaa ees yllattyneita) ja pari raksii viel Abel tasmanin vaelluksesta. Sydan jyskytti kyl sellasta kyytia tullijonossa et Sakke sai kyl naha vaivaa etten juossu itkien pois. Kyltit 60 000$ sakoista ei tehny rauhallisena seisomista yhtaan helpommaks. Kun vihdoin tuli aika siirtya tiskille tentattavaks, mies kysy vaa et mitas mul on. Ilmeisesti se sai selvaa mun varisevasta aanesta eika ees koskenukaa laukkuihin. Kenganpohjat tsekattiin myos ettei kanneta mitaa mutaa tai vastaavaa niissa vieraallee maaperalle. Ihme touhuu. Mut lapi paastiin silti. Elina vanha kriminaali, noin vaa rikkoo lakeja. Ei uskaltanu viel hymyilla siina kaytavalla ku kameroita oli nii perkuleesti, hetiha ne ois mut napannu. Vasta paa-aulassa uskals hengittaa ja vaha hymyillaki. Siita sitten ettimaan kyytia hostellille, jonka osoitetta ei ees muistettu.
Yopaikka osoittautuki hotelliks. Jaettiin huone yhen irkkutyton ja jonkunerittainoudonmiehen kanssa. Hyvat sangyt ja muutenki vasta remontoitu. Ja heti ku oltiin taa todettu aaneen, huomattiin et keittio oli aivan hirvee. Yks ilta aateltiin teha lohkoperunoita ja kanaa. Nam herkkua. Itkuha siita melkein paas ku uuni ei toiminu ja kaikki poydat ja tasot oli iha paskasia. Luovuttaminen oli niin lahella, mut tsempattiin kuiteski. Paistettiin perunat pureskeltavan pehmosiks ja vedettiin ne nalkasina naamariin. Sen illan aikana paatettiin ettei enaa ikina kokata siella vaan mennaan aina ulos syomaan. Niin me myos tehtiin, ollaan syoty subeja, pizzaa, pastaa ym. Hiton hyvaa ja halpaa. Ei taalla oikeesti tuu ees syotya paljoa, paljo vahemman ku kotona. On aika kulunu tosi nopeesti hoidellessa paikallista pankkitilia, veronumeroa ja viisumileimaa. Kaikki pitais olla nyt kunnossa ja kohta ehka vois miettii tyontekoaki. Nii vissii. Savitaipaleen koululaisrahastoki paatti jelpata mun reissua muutaman sadan euron apurahalla. Paras kunta ikina:)
Paivat menee vaa niin nopeesti ja nakemista piisaa. Eilen kaveltiin koko paiva ulkona. Eka kaveltiin Fitzroy katuja ja pysahdeltiin kaikissa kivoissa pikku liikkeissa. Loydettiin Sakelle iha hiton hieno hattu, nyt mul on rokkarihulttiopoikkis, hihii. Ei se kuitenkaa liian hulttio oo, ala pelkaa Jaana:) Samasta kaupasta loysin Italian vuoden '90 MM-kisapaidan, joka makso 130 paikallista dollaria. Samanlainen kuluneen nakoinen paita loytyy myos iskan vaatekaapista. Perintorahat on siis jo jemmassa;) Kadut oli tays ihania kauppoja, kahviloita, ravintoloita, jatskibaareja ymym. Siella sainki hirveen vimman perustaa oman ihanan taydellisen pienen kantiksen. Ehka opiskelut rupee sittenki viel maistumaan syksylla.. Iltasella kaytiin kysymassa lippuja Kings of Leonin keikalle mut paadyttiinki paikalliseen fudismatsiin. Talsittiin stadikalle ilman pienintakaan aavistusta pelin saannoista tai pelaavista joukkueista. Muutaman tuopin jalkeen sita oliki jo iha perilla pelin kiemuroista ja pisteidenlaskusta. Meista tuli kylla iha faneja. Seuraavaks rugbya. Illalla viel muutamat oluet isolla suomalaisporukalla hotellilla ja hups kello oliki kolme yolla ku kommittiin sankyyn.
Seuraavana aamuna tavoitteet oli selvat, kamat kasaan ja suunnaks toinen hostelli. Varattiin kolme vikaa yota toisesta hostellista toiveena pienempi paikka ja parempi keittio. Mettaa meni. Paikka on aika hirvee ja sangyissa on bed bugseja. Jes, hyva me! Noh, paikkareitten jalkeen lahettiin tutkailee viikonlopun kestavia "festareita". Musaa, huvipuistoja, ruokakojuja, vesihiistoa, ilotulitus... Parasta oli tikuissa myytavat jattimaissit, nampsis:)
Tanaa nukuttiin uskomattoman pitkaan ja paatettiin et otetaan ekasta auringopaisteesta kaikki irti rannalla. Ratikalla rannalle, palelemaan. Jaatava tuuli sai heti jalat kananlihalle. Piti ettia aurinkoinen paikka tuulen suojasta, jotta pysty nauttimaan lukemisesta oikeesti. Onneks sellanen paikka loytyki ja sai vaha aurinkoa naamalle ja jaloille. paluumatkalla ratikassa kuski kerto mikkiin iha ihme juttuja. Joko se oli huumorimiehia tai sit se oli vaa hullu. Ihme aanella se heitti esim etta " If you wanna get High(tauko)Street, get off here." Koko ratikka nauro. Ja viela tyton aanella "Byebye". Mahtavaa.
Ainii meinas unohtuu, maanantaina on paikallinen vappu! Jeejee. Voi olla aukastaa ainaski yks vinkkupullo. Pakkoha sita on juhlistaa, siina suomalaiset on hyvia. Seuraavana kohteena onki Sydney ja lentoliput on tiistaiks. Tulee jo vaha huono omatunto kaikesta tasta lentamisesta. Tan jalkeen pidetaan vaha taukoo, lupaan. Viettakaa kiva naistenpaiva! Ite en saanu kukkia mut Sakke tiskas tanaa:) Ja Iitulle superonnee ja hirveesti rutistuksia. Pitakaa ne pennut pienina ni maki paasen pussailee niita. Ehka meil on toinenki luppakorva ku paasen kotiin!? Nyt voisin viel koittaa lisata muutaman kuva, ehka osaa, ehka en. Jokatapauksessa haleja kaikille. Cu.
Entinen vankila jai taakse tiistaina, jollon matkattiin keskella yota lentokentalle. Hirvee haslinki tiskeilla ku tietokoneet ei toiminu ja porukkaa jouduttiin juoksuttamaan pitkin kenttaa. Mulle se ainaski passas vallan mainiosti, ei vasymys paassy yllattamaa eika tarttenu oottaa koneeseen paasya. Taas kerran Saken suupielet oli korvissa ku huomattiin et selkanojissa oli tutut ruudut ja kaukosaatimet. Se oli mennytta miesta se. Ei taijettu puhua lennon aikana juurikaan mitaan. Ikkunasta naky jaahuippuvuoret ja pilvien ylapuolelle paastya auringonnousu. Kaunein ikina! Taydellisen rentoutuksen jalkee alkoki sit hikoiluosuus. Mun oli tarkotus lahettaa itelleni paketissa muutama natti simpukka (joita ei sais vieda maasta). Loysin vaa niin siisteja simpukoita et haluun ne koristamaan omaa avannippua. Maahan astuessa taytettavassa lapussa tuli ilmoittaa kaikki mahdolliset tullirikkomukset hirveen sakon uhalla. Mulle tuli yhteensa nelja YES vastausta, vaik ei niita yleensa tuu yhtaan. Eka simpukoista, toka kiwisuklaasta (jolla aattelin yllattaa kotivaen, leikkikaa ees yllattyneita) ja pari raksii viel Abel tasmanin vaelluksesta. Sydan jyskytti kyl sellasta kyytia tullijonossa et Sakke sai kyl naha vaivaa etten juossu itkien pois. Kyltit 60 000$ sakoista ei tehny rauhallisena seisomista yhtaan helpommaks. Kun vihdoin tuli aika siirtya tiskille tentattavaks, mies kysy vaa et mitas mul on. Ilmeisesti se sai selvaa mun varisevasta aanesta eika ees koskenukaa laukkuihin. Kenganpohjat tsekattiin myos ettei kanneta mitaa mutaa tai vastaavaa niissa vieraallee maaperalle. Ihme touhuu. Mut lapi paastiin silti. Elina vanha kriminaali, noin vaa rikkoo lakeja. Ei uskaltanu viel hymyilla siina kaytavalla ku kameroita oli nii perkuleesti, hetiha ne ois mut napannu. Vasta paa-aulassa uskals hengittaa ja vaha hymyillaki. Siita sitten ettimaan kyytia hostellille, jonka osoitetta ei ees muistettu.
Yopaikka osoittautuki hotelliks. Jaettiin huone yhen irkkutyton ja jonkunerittainoudonmiehen kanssa. Hyvat sangyt ja muutenki vasta remontoitu. Ja heti ku oltiin taa todettu aaneen, huomattiin et keittio oli aivan hirvee. Yks ilta aateltiin teha lohkoperunoita ja kanaa. Nam herkkua. Itkuha siita melkein paas ku uuni ei toiminu ja kaikki poydat ja tasot oli iha paskasia. Luovuttaminen oli niin lahella, mut tsempattiin kuiteski. Paistettiin perunat pureskeltavan pehmosiks ja vedettiin ne nalkasina naamariin. Sen illan aikana paatettiin ettei enaa ikina kokata siella vaan mennaan aina ulos syomaan. Niin me myos tehtiin, ollaan syoty subeja, pizzaa, pastaa ym. Hiton hyvaa ja halpaa. Ei taalla oikeesti tuu ees syotya paljoa, paljo vahemman ku kotona. On aika kulunu tosi nopeesti hoidellessa paikallista pankkitilia, veronumeroa ja viisumileimaa. Kaikki pitais olla nyt kunnossa ja kohta ehka vois miettii tyontekoaki. Nii vissii. Savitaipaleen koululaisrahastoki paatti jelpata mun reissua muutaman sadan euron apurahalla. Paras kunta ikina:)
Paivat menee vaa niin nopeesti ja nakemista piisaa. Eilen kaveltiin koko paiva ulkona. Eka kaveltiin Fitzroy katuja ja pysahdeltiin kaikissa kivoissa pikku liikkeissa. Loydettiin Sakelle iha hiton hieno hattu, nyt mul on rokkarihulttiopoikkis, hihii. Ei se kuitenkaa liian hulttio oo, ala pelkaa Jaana:) Samasta kaupasta loysin Italian vuoden '90 MM-kisapaidan, joka makso 130 paikallista dollaria. Samanlainen kuluneen nakoinen paita loytyy myos iskan vaatekaapista. Perintorahat on siis jo jemmassa;) Kadut oli tays ihania kauppoja, kahviloita, ravintoloita, jatskibaareja ymym. Siella sainki hirveen vimman perustaa oman ihanan taydellisen pienen kantiksen. Ehka opiskelut rupee sittenki viel maistumaan syksylla.. Iltasella kaytiin kysymassa lippuja Kings of Leonin keikalle mut paadyttiinki paikalliseen fudismatsiin. Talsittiin stadikalle ilman pienintakaan aavistusta pelin saannoista tai pelaavista joukkueista. Muutaman tuopin jalkeen sita oliki jo iha perilla pelin kiemuroista ja pisteidenlaskusta. Meista tuli kylla iha faneja. Seuraavaks rugbya. Illalla viel muutamat oluet isolla suomalaisporukalla hotellilla ja hups kello oliki kolme yolla ku kommittiin sankyyn.
Seuraavana aamuna tavoitteet oli selvat, kamat kasaan ja suunnaks toinen hostelli. Varattiin kolme vikaa yota toisesta hostellista toiveena pienempi paikka ja parempi keittio. Mettaa meni. Paikka on aika hirvee ja sangyissa on bed bugseja. Jes, hyva me! Noh, paikkareitten jalkeen lahettiin tutkailee viikonlopun kestavia "festareita". Musaa, huvipuistoja, ruokakojuja, vesihiistoa, ilotulitus... Parasta oli tikuissa myytavat jattimaissit, nampsis:)
Tanaa nukuttiin uskomattoman pitkaan ja paatettiin et otetaan ekasta auringopaisteesta kaikki irti rannalla. Ratikalla rannalle, palelemaan. Jaatava tuuli sai heti jalat kananlihalle. Piti ettia aurinkoinen paikka tuulen suojasta, jotta pysty nauttimaan lukemisesta oikeesti. Onneks sellanen paikka loytyki ja sai vaha aurinkoa naamalle ja jaloille. paluumatkalla ratikassa kuski kerto mikkiin iha ihme juttuja. Joko se oli huumorimiehia tai sit se oli vaa hullu. Ihme aanella se heitti esim etta " If you wanna get High(tauko)Street, get off here." Koko ratikka nauro. Ja viela tyton aanella "Byebye". Mahtavaa.
Ainii meinas unohtuu, maanantaina on paikallinen vappu! Jeejee. Voi olla aukastaa ainaski yks vinkkupullo. Pakkoha sita on juhlistaa, siina suomalaiset on hyvia. Seuraavana kohteena onki Sydney ja lentoliput on tiistaiks. Tulee jo vaha huono omatunto kaikesta tasta lentamisesta. Tan jalkeen pidetaan vaha taukoo, lupaan. Viettakaa kiva naistenpaiva! Ite en saanu kukkia mut Sakke tiskas tanaa:) Ja Iitulle superonnee ja hirveesti rutistuksia. Pitakaa ne pennut pienina ni maki paasen pussailee niita. Ehka meil on toinenki luppakorva ku paasen kotiin!? Nyt voisin viel koittaa lisata muutaman kuva, ehka osaa, ehka en. Jokatapauksessa haleja kaikille. Cu.
maanantai 2. maaliskuuta 2009
sunnuntai 1. maaliskuuta 2009
River deep, mountain high!
Tultiin Queenstowniin, jotta voisin hypata legendaarisen benjin 1800-luvun sillalta reilusta neljastakymmenesta metrista. En sitten hypanny, vaan yhtakkii huomasin seisovani snadilla lankulla 134 metria tyhjaa jalkojen alla. Syynahan oli tietysti naiset, silla Ellu mainitsi ohimennen ettei toi nelikymppinen oo juuri mitaan ja kaikki tytotki hostellilla oli hypanny ton isoimman. Voin myontaa etta jo paivaa ennen hyppyy ku maksoin setin ni kasi vahan vapisi. Jotenki se vaa menee meilla miehilla etta aina pitaa saada se isoin, korkein, parhain etc. Ja sita se myos oli. Vajaan tunnin automatkan jalkeen saavuttiin mestoille eli kanjonille jonka valiin oli vedetty vaijeri jossa killu pikkunen benjikoppi. Valjaat niskaan ja ja keskelle kanjonia. Hyppasin meista varmaan kolmanneks vikana joten kerkis hyvin ottaa myos tuntumaa muitten suorituksii ja siin vaihees oli viel ihan chilli olo olosuhteet huomioon ottaen. Sitten olinkin jo tosiaan siin lankulla ja kundi takana laski countdownia 3,2,1...
Kuumotti aivan perkeleesti! Sinne kanjoniin ku ei hypata jalat edella vaa rohkeesti sukeltaen. Onneks oli sen verran tullu seurattuu Sievisen uraa et kait ihan hyvan sukelluksen sain tehtyy. Olin suunnitellu et huudan perkele niin kovaa ku pystyn ja sit hyppaan, mut ei siin mitaan pystyny ajattelee ekat viis sekkaa haukko vaa henkee ja sen jalkee tuli varmaan muutama arrapaaki. Ekan kerran ku koysi veti ylospain ni levis sellanen euforian tunne koko kroppaan. Siistii! Koko setti oliki suhteellisen nopeesti ohi ja jalkeenpain ei ees ihan hirveesti muista. Tietenkin olin jattany oman kameran lokeroon, joten kuvia hypysta ei ole, mutta ei hataa silla takataskussani pullottelee dvd kyseisesta uroteosta, en tiaa saako sellasta nettiin ladattua, mutta todistusaineistoa siis loytyy. Piste. On kylla paljon kuumottavampaa hommaa ku laskuvarjohyppy, mutta ainaski yhta siistii. Uuden-Seelannin korkein benji, tehty.
Queenstownista suunnattiinki taman maan viimeseen etappiin eli tanne lansirannikolle Christchurchiin, jossa yllatykseksemme meidat sysattiin tyrmaan! Tamakin kirjoitus tulee vankilan muurien sisalta joten te kaidalla tiella kulkevat, lahettakaa tiirikka kakussa jos suinkin pystytte. Vankien keskuudessa kiertaa huhu, etta meidat pahamaineisimmat vangit lahetettaisiin tiistaina kauas pohjoiseen, Jumalan hylkaamalle saarelle nimelta Australia. Jumalani, miksi meita nain koettelet. Kuvia oli taas tarkotus laittaa, mutta koneessa on Linux, jota ei nailla linnunaivoilla kayteta, joten se saa odottaa.
Muutama huomio viela tasta maasta. Kaikki on varmaan nahny ne turistikyltit missa varotellaan kenguruista ja kiwi linnuista ylittamassa tieta, mutta ku tienlaidassa seiso kyltti missa varoteltiin pingviineista seuraavan viiden kilometrin matkalla tuntu jo aika hassulta. Toisekseen, pakko antaa plussaa maan julkisille kaymaloille silla niita on reilusti ja ne on kasittamattoman siisteja ja siis tietysti ilmaisia. Sen verran useasti on meinaan tullu kuseskeltua porttikonkeihin Helsingissa. Niin, ja jaatikko oli siis oikeesti tosi makee, sinista jaata jokapuolella ja ne jaljet mitka se on kuluttanu ymparistoonsa. Huh! Enka miekaan oo mikaan jaanystava.
Ehkapa viimeista kertaa, terveiset Uudesta-Seelannista! Toivottavasti kaikki myos kunnossa siella.
- Me
Kuumotti aivan perkeleesti! Sinne kanjoniin ku ei hypata jalat edella vaa rohkeesti sukeltaen. Onneks oli sen verran tullu seurattuu Sievisen uraa et kait ihan hyvan sukelluksen sain tehtyy. Olin suunnitellu et huudan perkele niin kovaa ku pystyn ja sit hyppaan, mut ei siin mitaan pystyny ajattelee ekat viis sekkaa haukko vaa henkee ja sen jalkee tuli varmaan muutama arrapaaki. Ekan kerran ku koysi veti ylospain ni levis sellanen euforian tunne koko kroppaan. Siistii! Koko setti oliki suhteellisen nopeesti ohi ja jalkeenpain ei ees ihan hirveesti muista. Tietenkin olin jattany oman kameran lokeroon, joten kuvia hypysta ei ole, mutta ei hataa silla takataskussani pullottelee dvd kyseisesta uroteosta, en tiaa saako sellasta nettiin ladattua, mutta todistusaineistoa siis loytyy. Piste. On kylla paljon kuumottavampaa hommaa ku laskuvarjohyppy, mutta ainaski yhta siistii. Uuden-Seelannin korkein benji, tehty.
Queenstownista suunnattiinki taman maan viimeseen etappiin eli tanne lansirannikolle Christchurchiin, jossa yllatykseksemme meidat sysattiin tyrmaan! Tamakin kirjoitus tulee vankilan muurien sisalta joten te kaidalla tiella kulkevat, lahettakaa tiirikka kakussa jos suinkin pystytte. Vankien keskuudessa kiertaa huhu, etta meidat pahamaineisimmat vangit lahetettaisiin tiistaina kauas pohjoiseen, Jumalan hylkaamalle saarelle nimelta Australia. Jumalani, miksi meita nain koettelet. Kuvia oli taas tarkotus laittaa, mutta koneessa on Linux, jota ei nailla linnunaivoilla kayteta, joten se saa odottaa.
Muutama huomio viela tasta maasta. Kaikki on varmaan nahny ne turistikyltit missa varotellaan kenguruista ja kiwi linnuista ylittamassa tieta, mutta ku tienlaidassa seiso kyltti missa varoteltiin pingviineista seuraavan viiden kilometrin matkalla tuntu jo aika hassulta. Toisekseen, pakko antaa plussaa maan julkisille kaymaloille silla niita on reilusti ja ne on kasittamattoman siisteja ja siis tietysti ilmaisia. Sen verran useasti on meinaan tullu kuseskeltua porttikonkeihin Helsingissa. Niin, ja jaatikko oli siis oikeesti tosi makee, sinista jaata jokapuolella ja ne jaljet mitka se on kuluttanu ymparistoonsa. Huh! Enka miekaan oo mikaan jaanystava.
Ehkapa viimeista kertaa, terveiset Uudesta-Seelannista! Toivottavasti kaikki myos kunnossa siella.
- Me
Tilaa:
Kommentit (Atom)