Auringonnousun aikaan huristeltiin bussilla Harbour bridgen yli ja luotiin viimeset vilkaukset auringonvalossa kylpevaan oopperataloon. Mahtavat pari viikkoo oli Sydneyssa takana ja suunta kohti Coffs Harbouria. Puuhaa ja tekemista kylla loytyy Sydneysta, joten pystyn hyvin kuvittelee miten jengi on jamahtany sinne kuukausiks. No, Ellu nappas taas pillerin matkaa varten, joten mulla oliki taas omaa aikaa bussissa yheksan tuntia. Bussista ku hyppas pois niin atmosfaari olikin melkosen erilainen. Ihan ku oltais tultu rauhalliseen pikkukylaan, vaikka viime tiedon mukaan kyseessa oli Lappeenrannan kokonen kaupunki.
Aurinkoa rakastavina matkaajina suunnattiin heti ekana paivana tietysti beetsille levyttelemaan, uimaan ja heitteleen frisbeeta. Bondi beachin ihmistungos oli kaukana kun melkeen kahestaan maattiin satojen metrien hiekkarannalla. Seuraavana paivana beachirupeaman jalkeen suunnattiin niemenkarjessa sijaitsevalle lintusaarelle, jossa nahtiin todistettavasti ainakin kaksi lintua. Sakke hakikin piristysta tahan suunnattomaan masennukseen elamansa ensimmaisesta fish & chips ateriasta. Ainakin fisu oli tuoretta silla takaovesta rahdattiin samanaikaisesti sisaan jumalattomia vonkaleita (jotka meian mielesta muistutti huomattavasti delfiineja...) oottamaan asiakkaita. Illalla jatettiinki maailman merialueet rauhaan ja keskityttiin paikalliseen luomutuotantoon ku jaettiin Chicagolaisen Rossin kanssa paketti kengua. Kengupihvia kaannellessa ja olutta siemaillessa tuli kummallisen australialainen olo. Ja se oli hyvaa. Oikeestaan se oli ihan torkeen hyvaa, vaikka Ellu koittikin vaittaa et se oli vahan valmiikspureskellun makusta.
Seuraavana paivana ei jaksettu enaa beetsille asti(joka oli ehk 200 metrin paassa), joten jaatiin vaa hostellin uima-altaalle kehittelee loppuviikon suunnitelmia. Paatettiinki vuokrata auto Rossin kanssa kolmisteen ja pyorahtaa laheisessa sademetsassa. Amerikkalaisethan harrastaa vaan automaattivaihteisia autoja, joten ajovastuu jaikin sitte meikalaisen harteille. Vaikka ratti onkin oikealla ni sentaan polkimet on OIKEIN pain. Takapenkin seuratessa ajosuoritusta jannittyneena otinki tyylikkaasti vasemman kaistan ja suuntasin liikenteen sekaan. Itsevarmana vilkku paalle ja pam, tuulilasinpyyhkijat rapsahtaa taysille. Eika ollu paivan ainoo kerta. Paastiin kuitenkin Dorrigon kansallispuistoon, jossa heitettiin parin tunnin kierros sademetsassa. Paastiin kulkee vesiputoksen takaa (!), nahtiin minikengeruita ja kalkkunoita seka onnistuttiin valttelee kaikki kuristajapythonit. Hirveesti ei muita kavelijoita nakyny, joten valilla sapsahteli melkosesti ku kenguru pomppas tielle parin metrin paahan. Sademetsan jalkeen pistaydyttiin pikku kylassa jatskilla, josta jatkettiin Raleighin viinitilalle. Itse viinirypaleet oli tahan aikaan vuotta jo aika nuutuneessa kunnossa, mutta omistaja jarjesti meille viinimaistajaiset. Punkku oli aka kuraa, port viini hyvaa ja Creamy brandy aivan tajuttoman hyvaa. Jotain baileysin tapasta tavaraa se oli, mutta viela paljon parempaa. Saatiin jopa pulloista alennusta ku luvattiin tarjota hostellilla horpyt muillekkin. Illalla maisteltiinkin sitten viinitilan tuotoksia hostellilla. Pakko sanoo, valilla aina naurattaa ku treffaa naita britteja taalla ku tuntuu et joka toinen on samanlainen tyhjapaa ku siita lomakuumetta sarjasta. Pistaa vahvasti hymyilemaan ku ne kavelee hostellilla lasiovia pain tai ne haaveilee paasevansa poliisiks Amerikkaan ku siel on joka paiva kaikkee drive by shootingii etc. No joo, eilen treffattiin ehk eka tosi fiksu brittikundiki, joten emme ala yleistamaan. Vika paiva Coffsissa sato vetta, joten aktiviteetteina oli Tom Hanks elokuvat, Forrest Gump ja Da Vinci koodi.
Nyt kaks yota takana Byron Bayssa, jota suurin osa jengista on kuvaillu parhaaks paikassa koko Australiassa. Eilen tuli vetta niin paljon taivaalta, ettei ihan pystyny yhtyy naihin mielipiteisiin. Lisaks meian huonees haisee aivan torkeen pahalle. Niin, ja yhella kameralla mennaan talla hetkella ku Ellun linssi on taynna hiekkaa. Asken alko aurinko kuitenkin taas vilahtelemaan ja kaveltiin rannalle ja todettiin et ehka taa onki melkosen nasta paikka :)
maanantai 30. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Näkymiä Mansesta..
VastaaPoistaEilen illalla kävin tutustumassa pihapiiriini täällä Hämeen sydämessä. Kauniista kevätsäästä ei ollut tietoakaan, lämpöasteet pyörivät siinä +-0 paikkeilla ja pystyinkin todistamaan luonnonilmiötä, jossa jokatoinen taivaalta tullut pisara oli vettä ja toinen taas räntää. Sakkekin lähti turhaan Uuteen-Seelantiin saakka katsomaan sinistä jäätä ku olis voinu tulla Tampereelle katsomaan ruskeata lunta, jota täällä on kinoksittain valikoiduissa paikoisssa. Koko kauniin näkymän kruunasi vielä naapuritalon parvekkeelle unohdetut välkkyvät jouluvalot, ollaanhan sitä jo kohta huhtikuun puolella..
t:Santtu
Kuulostaa toi pyyhkiäjuttu tultulta! :D Niin kävi meilläkin Namibiassa pari kertaa! :D
VastaaPoistaMiulla ois hei yksi tuliaistoive lisää: minikenguru! Joku söpö! :)
Helssingissä sato vielä pari päivää sit räntää, mutta nyt on ollu huippukelit, aurska paistaa ja suurin osa kaduista alkaa olla kuivia! Toivottavasti tää lupailee kevättä ihan oikeesti! *<|:)
Kouluakin on jälellä ihan naurettavan vähän, jei! :D
Kuulemisiin! <3
-H-
Kuulostaa Santtu pienelta kevatmasennukselta :) Ne ymparivuotiset sinipunaset jouluvalot on hittijuttu joka vuos!
VastaaPoista