Joo, seuraavaki bussikuski osas asiansa ja matkapahoinvointilaakkeet tuli tarpeeseen:) Lahdettiin reissuun seiskan maissa yli-innokkaan kuskin kanssa. Laakkeet aiheutti aikamoista vasymysta ja ensimmaista kertaa havahduttiin, kun autopuhelimen kaijuttimeessa joku bussiyhtion tyontekijoista huutaa et kuski oli jattanu yhen tyton pissatauolla. Hupsis. Pienen kirouksen jalkeen auto heitti uukkarin ja puolen tunnin kaahauksen jalkeen tytto noukittiin takas kyytiin. Ois varmaan arsyttany iha hitokseen toi tunnin ylimaarainen ajo, mut vasymys otti vallan. Seuraava pysakki oliki Punakaiki mis oli pancake rocksit. Iha jannan nakoset kalliot oliki, tosin olin aika huumattu viel siinaki vaiheessa. Kuva kertoo ehka enemman ja googlesta voi lukee niiden syntymisesta. Matka jatku ja noin kymmenen tunnin reissun jalkeen oltiinki jo SATEISESSA Franz Josephissa. Ihme et Sakke jakso koko illan mun kiukuttelua kylmyydesta:)
Aamulla oli iha kipee olo, lihaksia kolotti eika ruoka maistunu yhtaan. Kaiken tan lisaks oltiin buukattu ittemme jaatikkokavelylle. Ei herranjestas! Oli siis pakattava vaha lampimammat vaatteet ja lopetettava kiukuttelu. Oli sentas sen verran kallis reissu et oli myos pakko yrittaa vaha nauttiiki siita. Toivottavasti siit oli ees vaha hyotyy ajatellen Saken opiskeluja. Hitunen positiivisuutta katos saman tien ku vetasin jalkaan isot bootsit ja jainen vesi tursus varpaiden valista. Arrapaat lenteli jo siina vaiheessa. Puolen paivan reissuun kuulu 10 minsaa bussissa, yli puol tuntiin vaellusta sademetsassa, aareton maara ylitettavia kivia ja jokia. Oli kiva saaha liikuntaa. Vasa puolentoista tunnin paasta paastiin jaatikon reunalle. Pienet pakolliset turvaohjeet poppoolle, piikit jalkoihin ja eiku menoks. Ekan nousun jalkeen kaikki tais jo huohottaa. Iha hiton rankkaa, mut oli se iha kivaaki. Askelmat oli parhaimmillaan sellasia puolen metrin korkusia ja niita astellessa reidet ja pakarat sai kyl iha hyvaa kyytia. Tunnin vesijuoksu jai kyl kakkoseks:) Sakke oli kyl iha innoissaan sinisesta jaasta, naurettiinki et meilt tulis aika erillaista tekstia paivan kulusta. Laitetaan kuvia (ku joku kone toimii) ja saatte sit ite paatella mite kivaa siel voi olla. Maisemat oli kyl iha mahtavat, taas kerran. Ei taal taija hirveen rumia paikkoja ees olla. Paivan osio oli kyl hostellissa sijaitseva sauna. Iha oikee suomalainen sauna. Olin niin varma et flunssa iskee mut uskon et sauna pelasti kaiken.
Aamulla oli taas aikanen heratys ja yllatysyllatys 8 tuntia bussissa istumista. Suunnaksi otettiin Queenstown, jota kirosin jo matkalla jaiseks kylapahaseks. Toisin kavi.. kunnon keskusta, aurinko paistaa ja kaiken kruunaa jarvimaisema hostellihuoneen jatti-ikkunasta! Taal ois voinu viettaa aikaa kauemminki. Tanaan mul oli ohjelmassa itteni hemmottelemista shoppailemalla ja auringosta nauttimalla. Samaan aikaa Sakke oli leikkimassa vaijerileikkeja jossai kanjonissa. Se paatti nostaa miehista itsetuntoaan hyppaamalla 134 metrii narun varassa. Jos oisin halunnu lahtee mukaa ni oisin joutunu maksaa siita, juupajuu. Kohta sen pitais tullaki ja se saa seuraavaks kertoo kyyneleista, marista housuista ja sen sellasista:) Voi ei nyt loppuu aika, puspus. Cu.
torstai 26. helmikuuta 2009
sunnuntai 22. helmikuuta 2009
Abel Tasman
Terve!
Vielakin majaillaan Nelsonissa, tosin enaa seuraava yo. Ollaan otettu aika iisisti taalla ja puolet ajasta vaa maattu rannalla, puistossa taikka hostellin leffahuoneessa. Mutta mutta, eilen herattiin jo ennen seittemaa ku lahettiin katsastaa Uuden-Seelannin suosituinta(parasta?) kansallispuistoa, Abel Tasmania. Otettiin siis eka bussi paikkaan nimelta Kaitetiteri(tai jotain sinne pain), josta hypattiin katamaraaniin joka vei meiat yhelle puiston rannoista. Saapuminen oli ku suoraan leffasta. Siltaa pitkin hiekkarannalle ja minuutissa botski oli poissa ja meita ymparoi vaan hiekkaranta, turkoosi meri ja sademetsa. Wau! Siita lahettiin dallaileen sademetsan uumeniin. Reitti kulki ehka jossain 40 metrin korkeudessa ja toisella puolella meri valkky koko ajan. Kamerat kavi ekan tunnin aikana melkosen kuumana. Parin tunnin kavelyn jalkeen jaatiin evastaa ja ottaa aurinkoo yhelle rannalle, jossa oli meian lisaks vaan pari muuta kavelijaa seka muutama kajakki. Siita samoissa maisemissa viela reitin loppuun Marahauhun, joten yhteensa tuli kaveltyy sellaset nelja tuntia. Ei viitti tassa enempaa superlatiiveja luetella, laitetaan kuvia joten saatte itte katsastaa! Tanaan on vietetty taydellista lepisunnuntaita ja vaan laiskoteltu, luettu ja pelattu korttia seka valmistauduttu huomisen yheksan tunnin bussimatkaan. Vaihtuu naa rantamaisemat aika totaalisesti ku seuraavana edessa on Franz Josephin jaatikko lansirannikolla, joten joutuu ehka luopuu hetkiseks flip-flopeistaki. Mutta jaatikon pitas olla aikas iso ja makee, jatkuu aina sademetsaan asti. Ellu tosin ei heti ymmartanyt miks pitaa jattaa lampo ja aurinko jaan takia, silla sitahan saa kotonaki tarpeeksi :) On muutes aika venkulia naa tiet taalla ja voi rehellisesti myontaa ettei ittesta ois bussikuskiks, kaikki kunnia kavereille kun ei pudota bussia rotkoon. Toivotaan etta huominenki bussikuski osaa asiansa, nyt taas sullomaan kamoja liian tayteen rinkkaan. Moo!
Vielakin majaillaan Nelsonissa, tosin enaa seuraava yo. Ollaan otettu aika iisisti taalla ja puolet ajasta vaa maattu rannalla, puistossa taikka hostellin leffahuoneessa. Mutta mutta, eilen herattiin jo ennen seittemaa ku lahettiin katsastaa Uuden-Seelannin suosituinta(parasta?) kansallispuistoa, Abel Tasmania. Otettiin siis eka bussi paikkaan nimelta Kaitetiteri(tai jotain sinne pain), josta hypattiin katamaraaniin joka vei meiat yhelle puiston rannoista. Saapuminen oli ku suoraan leffasta. Siltaa pitkin hiekkarannalle ja minuutissa botski oli poissa ja meita ymparoi vaan hiekkaranta, turkoosi meri ja sademetsa. Wau! Siita lahettiin dallaileen sademetsan uumeniin. Reitti kulki ehka jossain 40 metrin korkeudessa ja toisella puolella meri valkky koko ajan. Kamerat kavi ekan tunnin aikana melkosen kuumana. Parin tunnin kavelyn jalkeen jaatiin evastaa ja ottaa aurinkoo yhelle rannalle, jossa oli meian lisaks vaan pari muuta kavelijaa seka muutama kajakki. Siita samoissa maisemissa viela reitin loppuun Marahauhun, joten yhteensa tuli kaveltyy sellaset nelja tuntia. Ei viitti tassa enempaa superlatiiveja luetella, laitetaan kuvia joten saatte itte katsastaa! Tanaan on vietetty taydellista lepisunnuntaita ja vaan laiskoteltu, luettu ja pelattu korttia seka valmistauduttu huomisen yheksan tunnin bussimatkaan. Vaihtuu naa rantamaisemat aika totaalisesti ku seuraavana edessa on Franz Josephin jaatikko lansirannikolla, joten joutuu ehka luopuu hetkiseks flip-flopeistaki. Mutta jaatikon pitas olla aikas iso ja makee, jatkuu aina sademetsaan asti. Ellu tosin ei heti ymmartanyt miks pitaa jattaa lampo ja aurinko jaan takia, silla sitahan saa kotonaki tarpeeksi :) On muutes aika venkulia naa tiet taalla ja voi rehellisesti myontaa ettei ittesta ois bussikuskiks, kaikki kunnia kavereille kun ei pudota bussia rotkoon. Toivotaan etta huominenki bussikuski osaa asiansa, nyt taas sullomaan kamoja liian tayteen rinkkaan. Moo!
torstai 19. helmikuuta 2009
Etela-Saarella
Yks yo ollaan nukuttu nyt etela-saarella ja viimestaan nyt ollaan siella Keskimaassa (Taru sormusten herrasta,tiedattehan)! Hetken aikaa sai kuitenki istua bussissa ja lautalla ennen ku paastiin tanne Nelsoniin. Paakaupunki Wellington nahtiin hyvin hyvin pikasesti. Illalla tultiin ja yhen aikaa paivasta istuttiin jo lautassa suuntana Picton. Mita lahemmas paastiin sita enemman alko olee just SITA Uuden-Seelannin maisemaa mita varten tanne ollaan tultuki. Jotain vuononnakosta pitkin ajeltiin botskilla ja rinteet nous vihreena suoraan vesirajasta, aurinkoki sattu mollottelemaan taydelta teralta. Tietysti saatiin napattuu ehk kaks kuvaa ku molempien kameroista loppu akku :) Pictonissa hypattiin suoraan bussiin joka toi meiat illaks tanne Nelsoniin, jossa nyt majotutaan ihan mahtimestassa!
No, tarkotushan oli siis viettaa taalla pari yota ja lahtea vaeltamaan neljaksi paivaksi tohon viereiseen kansallispuistoon mutta vahan muutettiin plania (NOSSOT). Saakartat lupas vahan sadetta viikonlopuks joten paatettiin etta tehaan vaan paivan reissu sinne ku saat sallii. Saa tuntuukin vaihtelevan taalla melko nopeaan, joten biitsisaata on erittain paha ennustaa aamulla. Otettiin kuitenkin bussi rannalle tanaan ja aurinko helliki meita useamman tunnin ajan, josta pieni punotus muistona. Hostelliltahan saa toki olutta seka ruokaa, joten Ellu nauttikin torkeen hyvan nakosen falafeli salatin Saken kuolatessa ensimmaista kertaa elamassaan lihattoman ruoan peraan. Hostellilla on joka ilta "kasin leffa", joten sita rojahdettiin sitten katsomaan loppuillaks. Viime paivat on siis menny paaosin bussissa, joten ei sen ihmeempia tarinoita talla kertaa. Kivaa olla pidemman aikaa samassa paikassa nyt vahan aikaan, ei tartte koittaa saada rinkkaa kasaan pariin paivaan ja dollareitakin saastyy. Niin ja kuivausrumpu, sellasta kaytin tanaan ekaa kertaa elamassani. Voit Sanni kayda kattelee sellasta jo Expertilta silla sellanen on pakko saada himaan. Se talla kertaa, palataan taas viikonloppuna!
No, tarkotushan oli siis viettaa taalla pari yota ja lahtea vaeltamaan neljaksi paivaksi tohon viereiseen kansallispuistoon mutta vahan muutettiin plania (NOSSOT). Saakartat lupas vahan sadetta viikonlopuks joten paatettiin etta tehaan vaan paivan reissu sinne ku saat sallii. Saa tuntuukin vaihtelevan taalla melko nopeaan, joten biitsisaata on erittain paha ennustaa aamulla. Otettiin kuitenkin bussi rannalle tanaan ja aurinko helliki meita useamman tunnin ajan, josta pieni punotus muistona. Hostelliltahan saa toki olutta seka ruokaa, joten Ellu nauttikin torkeen hyvan nakosen falafeli salatin Saken kuolatessa ensimmaista kertaa elamassaan lihattoman ruoan peraan. Hostellilla on joka ilta "kasin leffa", joten sita rojahdettiin sitten katsomaan loppuillaks. Viime paivat on siis menny paaosin bussissa, joten ei sen ihmeempia tarinoita talla kertaa. Kivaa olla pidemman aikaa samassa paikassa nyt vahan aikaan, ei tartte koittaa saada rinkkaa kasaan pariin paivaan ja dollareitakin saastyy. Niin ja kuivausrumpu, sellasta kaytin tanaan ekaa kertaa elamassani. Voit Sanni kayda kattelee sellasta jo Expertilta silla sellanen on pakko saada himaan. Se talla kertaa, palataan taas viikonloppuna!
maanantai 16. helmikuuta 2009
Taupo..
Hohhoijaa, kuuma allas oli iha mahtava paatos illalle. Siella me lilluttiin koko Suomi-poppoo pimeessa siemaillen olutta ja autuaan tietamattomina kui paskasta se vesi oikeesti oli. Jossai vaihees iltaa saatiin valomerkki ja lahettiin rusinoina nukkumaan. Aamun ohjelma oli tuttu, kirjan lukua auringonpaisteessa ja bussin odottelua. Noin tunnin bussimatkan jalkeen kurvailtiin tanne Taupon keskustaan. Ei raaskittu haaskata aurinkoa, joten paadyttiin laheiselle puiston nurtsille hikoilemaan ja laiskottelemaan. Hostelli on vaha vaisu kahen viimesen lukaalin jalkeen mutmut..seuraava tuntuu sit taas paremmalta. Varattiin Wellingtonista yks yo jostai Hoscarin voittaneesta hostellista, pitaa varmaa ruveta silittelee sakelle jo kauluspaitaa:)
Eilen varattiin ittellemme paikat paikallisen laskuvarjohyppy-yrityksen koneeseen. Tanaaha se oli sit edessa ja ite ainaski soin aamupalaa vaha varoen. Suurin pelko oli oikeestaa et kusasen housuu (Sakke otti kahet boxerit mukaan) tai oksennan kesken hypyn. Joku papparainen koukkas meijat ja kolme muuta tyyppii tasta hostellilta bussilla ja kohta oltiinki jo kentalla. Se firma oli kyl kouluttanu (tai aivopessyt) ne tyontekijat erinomaisesti puhumaan hyppaajat valitsemaan kalliimman paketin ku oli alunperin tarkotus. Me pysyttiin Saken kaa lujina ja valittiin se 12 000 feetin eli noin 3,5 kilsan korkeus ilman mitaa dvd-paketteja. Olisha sellanen ollu iha siiti mut jos hinta tuplaantuu tollasilla pikkulisilla ni no thanks. Tosin hypyn jalkeen ne sai Saken puhuttua ostamaan 8 euroo maksava digikuva. Se oliki sit oikeestaan kaks yhen hinnalla ku maki oon siina nayttaen iha possulta. Mahtavaa. Vedettiin kamat nopee paalle ja jokainen sai oman tandem-jaban, mun Joel yritti vakuutella ittellensa et Sakke on vaa mun veli:) Etta semmosia tyyppeja. Onneks kaikki tapahtu nii nopeesti ettei ehtiny jannittamaan tai ees ajattelemaan peraantymista. Koneeseen vaa ja nokka kohti pilvia. Sakke sai olla lucky number 1 ja ma tulin hyvana kakkosena perassa. Vielakaan ei ollu havaittavissa ees pienta pelkoa, vaan aavistus jannitysta. Yllatyttiin kyl molemmat. Koneen reunalle, vika hymy kameralle ja humps. 45 sekuntia vapaata pudotusta pilven lapi ja varjo auki. Onneks aukes. Iha alytonta!! Ei pystyny ees oikein huutaa innosta ku tuntu et suu kuivuu tunnottomaks ja kadetki oli iha jaassa. Silti niin siistia. Iha mielettomat maisemat! Ei pysty ees sanoin kuvailee sita hyppyy, tehkaa perassa:) Onneks housutki pysy kuivina, ainoostaan loppukiepeissa meinas ruveta vaha mahassa kiertamaan. Laskeutuminen peffalle ja vau, hymy saily ainaski viel seuraavan vartin. Aitiki ois selvinny siita:)
Nyt palattiin hostelille ja kaytiin kaupasta hakee ihania tuoreita ja halpoja hedelmia ja vaha pestoo leivan paalle. Namps, sain syoda ison kontin vesimeloonia jakamatta sita:) Huomenna bussi kohti Wellingtonia ja lauttaa kohti Nelsonia. Kivaa maanantaita:) Cu.
Eilen varattiin ittellemme paikat paikallisen laskuvarjohyppy-yrityksen koneeseen. Tanaaha se oli sit edessa ja ite ainaski soin aamupalaa vaha varoen. Suurin pelko oli oikeestaa et kusasen housuu (Sakke otti kahet boxerit mukaan) tai oksennan kesken hypyn. Joku papparainen koukkas meijat ja kolme muuta tyyppii tasta hostellilta bussilla ja kohta oltiinki jo kentalla. Se firma oli kyl kouluttanu (tai aivopessyt) ne tyontekijat erinomaisesti puhumaan hyppaajat valitsemaan kalliimman paketin ku oli alunperin tarkotus. Me pysyttiin Saken kaa lujina ja valittiin se 12 000 feetin eli noin 3,5 kilsan korkeus ilman mitaa dvd-paketteja. Olisha sellanen ollu iha siiti mut jos hinta tuplaantuu tollasilla pikkulisilla ni no thanks. Tosin hypyn jalkeen ne sai Saken puhuttua ostamaan 8 euroo maksava digikuva. Se oliki sit oikeestaan kaks yhen hinnalla ku maki oon siina nayttaen iha possulta. Mahtavaa. Vedettiin kamat nopee paalle ja jokainen sai oman tandem-jaban, mun Joel yritti vakuutella ittellensa et Sakke on vaa mun veli:) Etta semmosia tyyppeja. Onneks kaikki tapahtu nii nopeesti ettei ehtiny jannittamaan tai ees ajattelemaan peraantymista. Koneeseen vaa ja nokka kohti pilvia. Sakke sai olla lucky number 1 ja ma tulin hyvana kakkosena perassa. Vielakaan ei ollu havaittavissa ees pienta pelkoa, vaan aavistus jannitysta. Yllatyttiin kyl molemmat. Koneen reunalle, vika hymy kameralle ja humps. 45 sekuntia vapaata pudotusta pilven lapi ja varjo auki. Onneks aukes. Iha alytonta!! Ei pystyny ees oikein huutaa innosta ku tuntu et suu kuivuu tunnottomaks ja kadetki oli iha jaassa. Silti niin siistia. Iha mielettomat maisemat! Ei pysty ees sanoin kuvailee sita hyppyy, tehkaa perassa:) Onneks housutki pysy kuivina, ainoostaan loppukiepeissa meinas ruveta vaha mahassa kiertamaan. Laskeutuminen peffalle ja vau, hymy saily ainaski viel seuraavan vartin. Aitiki ois selvinny siita:)
Nyt palattiin hostelille ja kaytiin kaupasta hakee ihania tuoreita ja halpoja hedelmia ja vaha pestoo leivan paalle. Namps, sain syoda ison kontin vesimeloonia jakamatta sita:) Huomenna bussi kohti Wellingtonia ja lauttaa kohti Nelsonia. Kivaa maanantaita:) Cu.
lauantai 14. helmikuuta 2009
ROTORUA [ MU NAPIER'U]
Hei taas, talla kertaa Rotorualta keskelta pohjois-saarta. Palataas aluks muutama paiva takasin pain Taurangaan. Taydellisen paivan lopuks katteltiin hostellijengin kanssa illalla viela leffaa, American Pie kakkosta, go Stifmaister! Seuraava aamu oli taas vahan pilvinen, joten otettiin bussi kohti ostaria. Ja siellahan me viihdyttiin. Hirvee shoppailuvimma iski ja mukaan lahti paitaa, shortsia, laukkua ja koruja. Hinnat on muutenki alhasempii ku Suomessa ja sen lisaks on viela loppukesan alet paalla, joten halvalla lahti tavarat. Taivas alkokin jo puolen paivan jalkeen taas kirkastumaan joten lahettiin kappaileen rantaviivaa pitkin aaltojen huuhtoessa jalkoja. Melkosen nattia oli taas ja Ellu keraili simpukoita meresta. Keskella viikkoo hostellillakin oli aika hiljasta joten saatiin nukkuu ihan kaksisteen yks yo kuuden hengen dormissa. Perjantaiaamuna hypattiin Rotoruan bussiin ja saatiin taas vanha miehekas naisbussikuski. Nopeusrajotukset tais olla lahinna kehotteita ku vilistettiin kukkuloiden valissa. Oltiin mestoilla jo ennen kymmenta joten heitettiin vaa laukut hostellille ja lahettiin kappailemaan muutamaks tunniks ennen ku paastas tekee check-inii.
Rotoruan alue on tallanen aikas tuliperainen eli taalta loytyy geysiria, kuumaa lahdetta ja kuplivaa mutaa etc. Tasta syysta ilmassa on kokoajan sellanen rikkikaasun katku, samanlainen joka ihmisestakin lahtee aina silloin talloin. Koskaan ei tieda kaupungilla kavellessa, etta minka kulman takaa tulvahtaa aivan kasittamaton munapierun haju. Suoraan sanottuna taalla siis haisee munapierulle suurimman osan ajasta, eika siina viela mitaan, mutta kolme(!) miljoonaa turistii tulee just sen takii tanne joka vuoks. Hulluu. Katteltiin ku yhtakkii pusikon keskelta nous monesta paikkaa savuu ja riennettiin tietysti tata ihmetta tutkimaan. Melkeen keskella kaupunkii puistossa on siis tallasii kuumii lahteita jossa vesi kiehuu ja nostaa hullut hoyryt ilmaan. Vahan ku ois ollu huonossa pahanhajusessa hoyrysaunassa!
Hostellin takapihalta loydettiin riippumatot ja niihen kollahdettiin muutamaks tunniks ottamaan aurinkoa, jonka jalkeen Ellu bongas rehellisen Jyskylan murteen lahimaastosta. Harmalaisia! Niita olikin vahan isompi porukka meita ja liityttiin seuraan nauttimaan hostellin tarjoamaa barbecueta terassille. Oltiin kaikki varattu seuraavaks paivaks Raftingia, miten sen nyt suomentas, koskenlaskua. Kosket luokitellaan nollasta tai ykkosesta vitoseen, jossa nolla meinaa tyynta vetta ja vitonen on pahin koski mita saa vetaa kaupallisesti. Koitettiin paasta tietysti heti vitostason koskiin ku varattiin paivaa etukateen, mut ne sano ettei oo paikkoja ku 3-4 tason koskenlaskuun. No otettiin kuitenki paikat ku aateltiin et kai se ensikertalaisille on ihan ok. Taa toinen remmi varas sit taalta hostellilta ja paas KIROSANA tietysti sinne joelle minne meki oltas haluttu, ja halvemmalla. Heitettiin sit lappaa et me varmaa syotellaan jotain sorsia pullalla elakelaisten kaa ku ne laskee seitteman metrisii vesiputouksia. Seuraavan paivan koskenlasku jannitti kuitenki sen verran etta kaljottelu jatkuki yli puolen yon.
Aamulla sellanen vanha jokikytta tulikin meita noutamaan pakulla hostellilta ja siina vaiheessa ku lahettiin hakee muita raftaajia ni Ellu bongas jonku merkin tienlaidasta missa sanottiin et varokaa vanhuksia. Katottiin toisiamme hyvin pitkaan ku kaks varmaa kuuskytvee aussii hyppas pakuun kyytiin. Lisaks kyytiin hyppas amerikkalainen pariskunta joka oli tullu jollain risteilyaluksella Sydneysta tanne. Siinavaiheessa alettiin jo naureskeleen paskalle tsagalle. Naureskelu jatku ku nahtiin toisemme(siis Sakke) markapuvussa, vanhassa latkakyparassa ja pelastusliiveissa. Naky oli ehka verrattavissa kummelin puvustukseen ja siihen kundiin joka koittaa teha maailmanennatyksen jaanalisukelluksessa. Naureskelu loppu kuiteski ku nahtiin minkalaisia koskia oli edessa. Ei ollukkaan kyse mistaan risteilysta vaan ihan tosissaan mentiin! Amerikkalainen Vainoki heitteli hyvaa lapuskaa veneen peralta. Opeteltiin muutama komento minka mukaa melotaan mihinki suuntaa ja sitte mentiin. Tietysti kaikki pahimmat kosket oli heti alussa ku oltii aikas noviiseja. Kokemusta on hyvin vaikee verrata mihinkaa. Ehdottomasti yks siisteimmista jutuista mita oon tehny koskaan! Kosket oli makeita ja niita oli paljon. Osa oli viela ihan tosi isoja ja sillon lautta pyori ja poukkoilu hulluna mut ei sentaan kaantyny ympari. Mita nyt Vaino tippu veneesta mut saatiin se veneeseen takas. Hymy oli korvasta korvaan varmaan lahdosta maaliin, etenki ku vesi pulppus pain naamaa eika nahny mitaan. Keskel jokee oli sellanen pikkusen chillimpi kohta, jossa hypattiin Ellun kaa kamoinemme jokeen makoileen ja annettiin virran vieda. Niiiiin siistii, mita nyt vesi oli aika kalsaa ku tuli jostai vuorilta. Ei pida jattaa huomiotta myoskaan niita maisemia missa mentiin. Joki oli ehka 10-15 metrii levee ja heti rannasta alko ihan torkeen tihee kasvillisuus joka kohos molemmilla sivustoilla korkeita seinamia pitkin ja sininen taivas vaan naky ylapuolella.Ei mitaan ihmisen jalkea luonnossa,poislukien yks riippusilta, ja taysin hiljasta. Nyt jokainen siis heti kokeilemaan samaa! Sita on pakko saada lisaa! Ku lahettiin takas kohti kaupunkia ni auto ei kaynnistynykaa. Ei kuitenkaan jaaty keskelle eramaata vaa tyonnettiin vanha paku kayntiin.
Kuuden tunnin reissu, kahen tunnin laskulla tuli maksaan joku 45 euroo per naama, joten halvalla lahti. Muutenkin hintataso on Suomalaiselle kukkarolla hyvin sopiva. Vaikkei taa mikaan indokiina ookaan ni kaikki on kyl halvempaa. Bissea poistaa sikspakin kaupasta varmasti neljalla eurolla, isommasta kaupasta kolmekin riittaa. T-paidat joista Suomessa pulittaa vahintaa kolmekymppia maksaa viidesta eurosta viitentoista. Hostellit saa puoleen hintaan Suomen vastaavista ja bussit on halpoja kaupunkien valilla. Safka on pikkasen halvempaa mut ei kuitenkaa mitaa jarkkyja eroja, paitsi ehkas hedelmissa.
Sellasta talla kertaa. Illan suunnitelmat on viel vahan auki, mut hostellillahan on tietysti tollanen lammitetty allas takapihalla, joten saattaapi olla etta suunnataan sinne virvokkeiden kera kuhan saadaan jotain syotavaa. Huomenna ois tarkotus jattaa naa rikkikaasut tanne ja suunnata kohti Taupoa, mutta katsotaan. Kuvia laitellaan taas ku keritaan. Toivottavasti kaikki hyvin myos Suomessa.
Rotoruan alue on tallanen aikas tuliperainen eli taalta loytyy geysiria, kuumaa lahdetta ja kuplivaa mutaa etc. Tasta syysta ilmassa on kokoajan sellanen rikkikaasun katku, samanlainen joka ihmisestakin lahtee aina silloin talloin. Koskaan ei tieda kaupungilla kavellessa, etta minka kulman takaa tulvahtaa aivan kasittamaton munapierun haju. Suoraan sanottuna taalla siis haisee munapierulle suurimman osan ajasta, eika siina viela mitaan, mutta kolme(!) miljoonaa turistii tulee just sen takii tanne joka vuoks. Hulluu. Katteltiin ku yhtakkii pusikon keskelta nous monesta paikkaa savuu ja riennettiin tietysti tata ihmetta tutkimaan. Melkeen keskella kaupunkii puistossa on siis tallasii kuumii lahteita jossa vesi kiehuu ja nostaa hullut hoyryt ilmaan. Vahan ku ois ollu huonossa pahanhajusessa hoyrysaunassa!
Hostellin takapihalta loydettiin riippumatot ja niihen kollahdettiin muutamaks tunniks ottamaan aurinkoa, jonka jalkeen Ellu bongas rehellisen Jyskylan murteen lahimaastosta. Harmalaisia! Niita olikin vahan isompi porukka meita ja liityttiin seuraan nauttimaan hostellin tarjoamaa barbecueta terassille. Oltiin kaikki varattu seuraavaks paivaks Raftingia, miten sen nyt suomentas, koskenlaskua. Kosket luokitellaan nollasta tai ykkosesta vitoseen, jossa nolla meinaa tyynta vetta ja vitonen on pahin koski mita saa vetaa kaupallisesti. Koitettiin paasta tietysti heti vitostason koskiin ku varattiin paivaa etukateen, mut ne sano ettei oo paikkoja ku 3-4 tason koskenlaskuun. No otettiin kuitenki paikat ku aateltiin et kai se ensikertalaisille on ihan ok. Taa toinen remmi varas sit taalta hostellilta ja paas KIROSANA tietysti sinne joelle minne meki oltas haluttu, ja halvemmalla. Heitettiin sit lappaa et me varmaa syotellaan jotain sorsia pullalla elakelaisten kaa ku ne laskee seitteman metrisii vesiputouksia. Seuraavan paivan koskenlasku jannitti kuitenki sen verran etta kaljottelu jatkuki yli puolen yon.
Aamulla sellanen vanha jokikytta tulikin meita noutamaan pakulla hostellilta ja siina vaiheessa ku lahettiin hakee muita raftaajia ni Ellu bongas jonku merkin tienlaidasta missa sanottiin et varokaa vanhuksia. Katottiin toisiamme hyvin pitkaan ku kaks varmaa kuuskytvee aussii hyppas pakuun kyytiin. Lisaks kyytiin hyppas amerikkalainen pariskunta joka oli tullu jollain risteilyaluksella Sydneysta tanne. Siinavaiheessa alettiin jo naureskeleen paskalle tsagalle. Naureskelu jatku ku nahtiin toisemme(siis Sakke) markapuvussa, vanhassa latkakyparassa ja pelastusliiveissa. Naky oli ehka verrattavissa kummelin puvustukseen ja siihen kundiin joka koittaa teha maailmanennatyksen jaanalisukelluksessa. Naureskelu loppu kuiteski ku nahtiin minkalaisia koskia oli edessa. Ei ollukkaan kyse mistaan risteilysta vaan ihan tosissaan mentiin! Amerikkalainen Vainoki heitteli hyvaa lapuskaa veneen peralta. Opeteltiin muutama komento minka mukaa melotaan mihinki suuntaa ja sitte mentiin. Tietysti kaikki pahimmat kosket oli heti alussa ku oltii aikas noviiseja. Kokemusta on hyvin vaikee verrata mihinkaa. Ehdottomasti yks siisteimmista jutuista mita oon tehny koskaan! Kosket oli makeita ja niita oli paljon. Osa oli viela ihan tosi isoja ja sillon lautta pyori ja poukkoilu hulluna mut ei sentaan kaantyny ympari. Mita nyt Vaino tippu veneesta mut saatiin se veneeseen takas. Hymy oli korvasta korvaan varmaan lahdosta maaliin, etenki ku vesi pulppus pain naamaa eika nahny mitaan. Keskel jokee oli sellanen pikkusen chillimpi kohta, jossa hypattiin Ellun kaa kamoinemme jokeen makoileen ja annettiin virran vieda. Niiiiin siistii, mita nyt vesi oli aika kalsaa ku tuli jostai vuorilta. Ei pida jattaa huomiotta myoskaan niita maisemia missa mentiin. Joki oli ehka 10-15 metrii levee ja heti rannasta alko ihan torkeen tihee kasvillisuus joka kohos molemmilla sivustoilla korkeita seinamia pitkin ja sininen taivas vaan naky ylapuolella.Ei mitaan ihmisen jalkea luonnossa,poislukien yks riippusilta, ja taysin hiljasta. Nyt jokainen siis heti kokeilemaan samaa! Sita on pakko saada lisaa! Ku lahettiin takas kohti kaupunkia ni auto ei kaynnistynykaa. Ei kuitenkaan jaaty keskelle eramaata vaa tyonnettiin vanha paku kayntiin.
Kuuden tunnin reissu, kahen tunnin laskulla tuli maksaan joku 45 euroo per naama, joten halvalla lahti. Muutenkin hintataso on Suomalaiselle kukkarolla hyvin sopiva. Vaikkei taa mikaan indokiina ookaan ni kaikki on kyl halvempaa. Bissea poistaa sikspakin kaupasta varmasti neljalla eurolla, isommasta kaupasta kolmekin riittaa. T-paidat joista Suomessa pulittaa vahintaa kolmekymppia maksaa viidesta eurosta viitentoista. Hostellit saa puoleen hintaan Suomen vastaavista ja bussit on halpoja kaupunkien valilla. Safka on pikkasen halvempaa mut ei kuitenkaa mitaa jarkkyja eroja, paitsi ehkas hedelmissa.
Sellasta talla kertaa. Illan suunnitelmat on viel vahan auki, mut hostellillahan on tietysti tollanen lammitetty allas takapihalla, joten saattaapi olla etta suunnataan sinne virvokkeiden kera kuhan saadaan jotain syotavaa. Huomenna ois tarkotus jattaa naa rikkikaasut tanne ja suunnata kohti Taupoa, mutta katsotaan. Kuvia laitellaan taas ku keritaan. Toivottavasti kaikki hyvin myos Suomessa.
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
Tauranga..
Heipahei taas!
Aluks ajateltiin, et kirjotellaan yhessa tata blogia, mut se osottautuki odotettua hankalammaks. Jotta suuremmilta riidoilta valtytaan, paatettiin etta molemmat kirjottelee vuorotellen:) Taitaa omakotitalourakka jaada viela odottamaan..
Nyt on ison kaupungin valot vaihtunu ihanaan pikku rantakohteeseen. Lahettiin tiistaina puolen paivan aikoihin Nakedbus nimisella (halvalla) kappanalla ajelemaan kohti Taurangaa. Alkumatkan maisemat oli aika telollisuus- ja peltovaltaista, mut loppumatkasta suorat tiet vaihtu pahoinvointia aiheuttaviin mutkasiin kukkuloihin. Maisemat oli kylla iha hullun hulppeet! Iha ku ois sademetsaan sukeltanu. Iltasella saavuttiin hostellille nimelta Harbourside Backpackers ja rakastuin heti. Ja kyl Sakkeki taitaa iha hyvin viihtya. Illalla Sakke herrasmiehena vei mut nimppari-illalliselle Little India ravintolaan (kiitti muilleki onnitteluista). Oli aikas nampsaa ja illalla sen jalkeenki, noin ysin maissa, oli viel ainaski 20 astetta lamminta. Paratiisi.
Aamulla ei oikein tiedetty mita tehda, kun saaennusteet lupaili vain pilvista ja sadekuuroja. Paatettiin kuinkin ottaa bussi rannalle ja kiiveta paikallisen vuoren, Manganuin, huipulle. Hitto et oliki sit hikista puuhaa. Se vuori oli kyl Torikadunmaki kertaa 1 000 000! Kiivetessa pilvet kaikkos ja lampomittari kipus alyttomiin hellelukemiin auringossa. Rinteilla meil oli seurana lauma pikkusia sulosia karitsoja. Hikinen urakka kannatti, koska nakymat oli iha alyttomat. Voi jukulauta, sanois pappa. Kuvat osaa kyl kertoa enemman. Oltiin niin korkeel et muutama pikku pilvi meni meijan lapi! Hihii. Alastulo oliki sit paljo helpompaa ja paastiin suoraan merenrannalle. Oih, ihanan virkistavaa vetta. Jatskit naamariin ja aurinkoon makailee:)
Illalla mennaan ehka lilluu kuumiin altaisiin ja kattelee tahtii! Aikas romanttista, hihii.
Hei muutes aiti ynnamuut, kommentoida voi kun klikkaa kerran otsikkoa ja menee alas Laheta kommentti osioon. Sinne vaa reippaasti kirjottele:) Nyt lisaan viel muutamia kuvia, pusipusi.Cu.
Aluks ajateltiin, et kirjotellaan yhessa tata blogia, mut se osottautuki odotettua hankalammaks. Jotta suuremmilta riidoilta valtytaan, paatettiin etta molemmat kirjottelee vuorotellen:) Taitaa omakotitalourakka jaada viela odottamaan..
Nyt on ison kaupungin valot vaihtunu ihanaan pikku rantakohteeseen. Lahettiin tiistaina puolen paivan aikoihin Nakedbus nimisella (halvalla) kappanalla ajelemaan kohti Taurangaa. Alkumatkan maisemat oli aika telollisuus- ja peltovaltaista, mut loppumatkasta suorat tiet vaihtu pahoinvointia aiheuttaviin mutkasiin kukkuloihin. Maisemat oli kylla iha hullun hulppeet! Iha ku ois sademetsaan sukeltanu. Iltasella saavuttiin hostellille nimelta Harbourside Backpackers ja rakastuin heti. Ja kyl Sakkeki taitaa iha hyvin viihtya. Illalla Sakke herrasmiehena vei mut nimppari-illalliselle Little India ravintolaan (kiitti muilleki onnitteluista). Oli aikas nampsaa ja illalla sen jalkeenki, noin ysin maissa, oli viel ainaski 20 astetta lamminta. Paratiisi.
Aamulla ei oikein tiedetty mita tehda, kun saaennusteet lupaili vain pilvista ja sadekuuroja. Paatettiin kuinkin ottaa bussi rannalle ja kiiveta paikallisen vuoren, Manganuin, huipulle. Hitto et oliki sit hikista puuhaa. Se vuori oli kyl Torikadunmaki kertaa 1 000 000! Kiivetessa pilvet kaikkos ja lampomittari kipus alyttomiin hellelukemiin auringossa. Rinteilla meil oli seurana lauma pikkusia sulosia karitsoja. Hikinen urakka kannatti, koska nakymat oli iha alyttomat. Voi jukulauta, sanois pappa. Kuvat osaa kyl kertoa enemman. Oltiin niin korkeel et muutama pikku pilvi meni meijan lapi! Hihii. Alastulo oliki sit paljo helpompaa ja paastiin suoraan merenrannalle. Oih, ihanan virkistavaa vetta. Jatskit naamariin ja aurinkoon makailee:)
Illalla mennaan ehka lilluu kuumiin altaisiin ja kattelee tahtii! Aikas romanttista, hihii.
Hei muutes aiti ynnamuut, kommentoida voi kun klikkaa kerran otsikkoa ja menee alas Laheta kommentti osioon. Sinne vaa reippaasti kirjottele:) Nyt lisaan viel muutamia kuvia, pusipusi.Cu.
maanantai 9. helmikuuta 2009
Auckland!
Hello!
Just kaytiin kaupassa hakemassa aamupalaks tuoreita hedelmia ja appelsiinimehua. Aamuaurinko porotteli taas ennen yheksaa jo aika tehokkaasti. Nyt ollaan oltu Aucklandissa pari paivaa ja voi sanoo et ilma on ollu ku morsian, siita muistutuksena kasissa punaset laikat. Ekana iltana oltiin niin vasyneita et heitettiin vaan laukut hostellille, haettiin aamupalaa ja kaytiin safkaamassa. Hyva ettei Ellu nukahtanu pizzansa paalle, voihan se tietysti kertoo treffiseurastakin. Eilen dallattiin heti aamusta kaupungin suurimpaan puistoon oottamaan Auringon ilmestymista pilven takaa. Kauan ei tarvinnu ootellakaan ku hiki valu jo reisia pitkin. Paadyttiin museon pihamaille makoilemaan ja maailman suurimman T Rexin luurangon sijaan valittiin mukava pohjarusketus. Safkattiin nopeesti hostellilla ja paadyttiin satamaan tsiigailee botskeja. Paatettiin siella etta kavutaan etelelaisen pallonpuoliskon korkeimpaan rakennukseen, Sky toweriin, joka on SE juttu taalla aucklandissa. Melkosen hulppeet nakymat oli ja jos kiinnostusta ois loytyny ois voinu seurata lahden purjehduskisoja. Vaihtoehtosena aktiviteettina oli Uusi-Seelantilaiseen tyyliin hypata alas reilusta kahestasadasta metrista, mutta paatettiin saastaa dollarit mahdollisesti myohaisempaan laskuvarjohyppyyn. Snadisti kuitenkin janskattaa seisoo alle 4 senttia paksun lasin paalla ku alla on 300 metria tyhjaa, vaikka ne kuinka vakuuttaa etta kestaa se! Illalla kaytiin viela juhlimassa laheisella kukkulalla kiinalaista uutta vuotta ja maistelemassa aasialaisia herkkuja. Pakko myontaa etta mauttoman nakoset lamput valosalla nayttaa pimeessa aikas makeelta.
Eilen ostettiin myos liput kohti seuraavaa kaupunkia Taurangaa, jossa ois tarkotus viettaa vahan rantaelamaa jos saa sallii. Huomen aamulla jaa siis taakse Auckland. Muutama sana Aucklandista. Ollaan molemmat sita mielta etta taa on kivempi kaupunki mita odotettiin ku kuunteli jengin puheita, tahan tosin syyna saattaa olla myos aurinko joka meita on hellinyt. Ilmeisesti normaalisti sataa melko useesti, sen verran on kaiverrettuja manauksia ylapunkan pohjassa. Toiseksi, taa on aika amerikkalaistyylinen, sen verran on isoja teita joka puolella. Rantaan ei myoskaan tassa ihan lahella keskustaa paase vaan ne on varattu laivoille ja Catin kaivinkoneille, outoa. Nyt hankkimaan Sakelle shortsit ja flip-flopit ja ehkapa ettimaan jotain rantsua. Seuraavaan kertaan!
Just kaytiin kaupassa hakemassa aamupalaks tuoreita hedelmia ja appelsiinimehua. Aamuaurinko porotteli taas ennen yheksaa jo aika tehokkaasti. Nyt ollaan oltu Aucklandissa pari paivaa ja voi sanoo et ilma on ollu ku morsian, siita muistutuksena kasissa punaset laikat. Ekana iltana oltiin niin vasyneita et heitettiin vaan laukut hostellille, haettiin aamupalaa ja kaytiin safkaamassa. Hyva ettei Ellu nukahtanu pizzansa paalle, voihan se tietysti kertoo treffiseurastakin. Eilen dallattiin heti aamusta kaupungin suurimpaan puistoon oottamaan Auringon ilmestymista pilven takaa. Kauan ei tarvinnu ootellakaan ku hiki valu jo reisia pitkin. Paadyttiin museon pihamaille makoilemaan ja maailman suurimman T Rexin luurangon sijaan valittiin mukava pohjarusketus. Safkattiin nopeesti hostellilla ja paadyttiin satamaan tsiigailee botskeja. Paatettiin siella etta kavutaan etelelaisen pallonpuoliskon korkeimpaan rakennukseen, Sky toweriin, joka on SE juttu taalla aucklandissa. Melkosen hulppeet nakymat oli ja jos kiinnostusta ois loytyny ois voinu seurata lahden purjehduskisoja. Vaihtoehtosena aktiviteettina oli Uusi-Seelantilaiseen tyyliin hypata alas reilusta kahestasadasta metrista, mutta paatettiin saastaa dollarit mahdollisesti myohaisempaan laskuvarjohyppyyn. Snadisti kuitenkin janskattaa seisoo alle 4 senttia paksun lasin paalla ku alla on 300 metria tyhjaa, vaikka ne kuinka vakuuttaa etta kestaa se! Illalla kaytiin viela juhlimassa laheisella kukkulalla kiinalaista uutta vuotta ja maistelemassa aasialaisia herkkuja. Pakko myontaa etta mauttoman nakoset lamput valosalla nayttaa pimeessa aikas makeelta.
Eilen ostettiin myos liput kohti seuraavaa kaupunkia Taurangaa, jossa ois tarkotus viettaa vahan rantaelamaa jos saa sallii. Huomen aamulla jaa siis taakse Auckland. Muutama sana Aucklandista. Ollaan molemmat sita mielta etta taa on kivempi kaupunki mita odotettiin ku kuunteli jengin puheita, tahan tosin syyna saattaa olla myos aurinko joka meita on hellinyt. Ilmeisesti normaalisti sataa melko useesti, sen verran on kaiverrettuja manauksia ylapunkan pohjassa. Toiseksi, taa on aika amerikkalaistyylinen, sen verran on isoja teita joka puolella. Rantaan ei myoskaan tassa ihan lahella keskustaa paase vaan ne on varattu laivoille ja Catin kaivinkoneille, outoa. Nyt hankkimaan Sakelle shortsit ja flip-flopit ja ehkapa ettimaan jotain rantsua. Seuraavaan kertaan!
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Perilla!
4 paivan ja kuuden lentokentan jalkeen paastiin vihdoin eilen Aucklandiin. Oli aika nastaa dallaa terminaalista paskasena auringonpaisteeseen, voittajafiilis! Kelataan siis pikasesti siirtyminen tanne aurinkoon. Lontoossa oltiin joskus puolen yon aikaan eika siis lahetty ettimaan mitaan hostellia vaan makuupussiin kylmasti paa kiinni lentokentan lattiaan. Sen verran hassakkaa oli kuitenki lapi yon ettei nukkumisesta tullu juuri mitaan. Hienoo oli ku kaks vierasta kundia alko potkimaan palloo vieressa je herkisteli kuinka vaikeeta on asuu ulkomaalaisena vieraassa maassa. Jossain vaiheessa puhe siirty luonnollisesti sitten muistelemaan Mestarien liigan legendaarista finaalia vuodelta 1999 ja Ole Gunnar Solskjarin kikkaroita... On se vaan hieno asia tuo jalkapallo. Samoilla silmilla lahdettiin aamulla kohti Lontoota, joka vastas kyl ihan taysin mielikuvien Britteja. Harmaata ja sateista. Rinkat selassa kierrettiin se mita jaksettiin ja paineltiin Heathrowlle goisaamaan ennen uutta lentoa.
Ainoot vapaat penkit lentokentalta loydettiin vessojen vieressa. Paikka osottautuki iha mahtavaks, oli lammin, rauhallista ja pysty pelaa korttia seka lueskelee. Siina se nelja tuntia meniki iha rattosasti, kunnes paastiin terminaalipuolelle jatkamaan maijaa. Hajuvesiostoksien ja rasvasen brittiruoan jalkeen paastiinki koneeseen kohti Bangkokia. Koneeseen paastya, Sakke paas vihdoin toteamaan urbaanit legendat lentokoneen telkkarista todeksi. Voi sita pikkupojan riemua. Matkan edetessa hymy alko hyytymaan, kun Sakke huomas ettei se toiminutkaan kunnolla. Onneks nappia painamalla sai olutta, ilmaiseksi:)
Pikanen pysahdys Bangokin lentokentalla, jonka ainooksi muistikuvaksi jaikin se kuinka Lontoosta ostettu dodo(ei se lintu) jai vartijoiden haaviin. Lyhyt ika silla Bossilla, kaks suihkasuu Heathrown vessassa. No, meillehan luvattiin etta pelit ja vempeleet ois kunnossa ku lahettiin kohti Sydneya. No ei se ihan niinkaan mennyt. Onneksi bissenappi toimi tasaisen varmasti. Sydneyn lentokentta sai melkeen jo pomppimaan innosta ku ikkunasta naky kaupungin silhuetti ja lite kentta oli jossain siina tyynenvaltameren rannalla. Muutaman tunnin odottelun ja smoothien jalkeen jatkettiin kohti viimesta lentoa ja Uutta-Seelantia. Koneessa tayteltiinkin sitten maahanmuuttoviranomaisille lappuja ja pohdittiin mita kaikkee saadaankaan tuoda tanne, naakun nyt tykkaa olla siita vahan tarkkoja. Valtyttiin linnareissulta viime hetkella ku dumpattiin pirkkamandariinit roskikseen just ennen tarkastuksia, joten vapaalla jalalla ja kaidalla tiella tallataan edelleen.
Ainoot vapaat penkit lentokentalta loydettiin vessojen vieressa. Paikka osottautuki iha mahtavaks, oli lammin, rauhallista ja pysty pelaa korttia seka lueskelee. Siina se nelja tuntia meniki iha rattosasti, kunnes paastiin terminaalipuolelle jatkamaan maijaa. Hajuvesiostoksien ja rasvasen brittiruoan jalkeen paastiinki koneeseen kohti Bangkokia. Koneeseen paastya, Sakke paas vihdoin toteamaan urbaanit legendat lentokoneen telkkarista todeksi. Voi sita pikkupojan riemua. Matkan edetessa hymy alko hyytymaan, kun Sakke huomas ettei se toiminutkaan kunnolla. Onneks nappia painamalla sai olutta, ilmaiseksi:)
Pikanen pysahdys Bangokin lentokentalla, jonka ainooksi muistikuvaksi jaikin se kuinka Lontoosta ostettu dodo(ei se lintu) jai vartijoiden haaviin. Lyhyt ika silla Bossilla, kaks suihkasuu Heathrown vessassa. No, meillehan luvattiin etta pelit ja vempeleet ois kunnossa ku lahettiin kohti Sydneya. No ei se ihan niinkaan mennyt. Onneksi bissenappi toimi tasaisen varmasti. Sydneyn lentokentta sai melkeen jo pomppimaan innosta ku ikkunasta naky kaupungin silhuetti ja lite kentta oli jossain siina tyynenvaltameren rannalla. Muutaman tunnin odottelun ja smoothien jalkeen jatkettiin kohti viimesta lentoa ja Uutta-Seelantia. Koneessa tayteltiinkin sitten maahanmuuttoviranomaisille lappuja ja pohdittiin mita kaikkee saadaankaan tuoda tanne, naakun nyt tykkaa olla siita vahan tarkkoja. Valtyttiin linnareissulta viime hetkella ku dumpattiin pirkkamandariinit roskikseen just ennen tarkastuksia, joten vapaalla jalalla ja kaidalla tiella tallataan edelleen.
torstai 5. helmikuuta 2009
It's time we took a holiday
Sanovat että eniten suhdetta koettelee lomamatka ja omakotitalon rakennus. Omakotitalo ei oo ihan meidän tyylistä, joten päätettiin sen sijaan lähteä vähän pidemmälle matkalle. Blogin pitäminen reissulta taitaa olla aika yleistä nykyään kun on aikas näppärä väline yhteyksien pitämiseen kun aikaeroa on se 12 tuntia. Ei kerkii varmaan Sirkka ihan joka ilta mesellekään ja Peben työpäivät menee nopeemmin ku ei tartte aina vaan Älypäätä pelata. Lisäksi idea Ausseihin lähtemisestä tuli pitkälti jonain tylsänä työyönä kun tuli luettua satunnaista matkablogia sieltä. Joten ehkä meiän tarina saa jonkun muun lähtemään tai sitten tajuamaan että pakkanen on se oma juttu. Ken tietää. Viime keväänä päätettiin että kesällä rahaa säästöön ja talvella Oseaniaan. Nyt lähtöön on noin 15 minuuttia, joten hyvin lähellä ollaan jo!
Homman nimi ois lennellä Tampereelta Lontooseen josta huomenissa kohti Aucklandia ja Uutta - Seelantia. Kuukaudessa kiertää pohjois- ja etelä-saari laskuvarjohyppyineen ja maaliskuun alussa lennellä Melbourneen. Siitä Australian itä-rannikon rantoja koluten kohti pohjoista ja isoa valliriuttaa. Suomen kesällä suunnitelmissa lennellä jonnekin tyynenmeren saarelle, mutta sitä ennenhän suunnitelmat kerkii muuttua moneen otteeseen..
Maanantaista lähtien ollaan koputeltu kaikki puolen hehtaarin metsän puut ja lausuttu shamaanirukouksia että lennot natsais. Lontoossa kun on pahimmat talvimyrskyt pariinkymmeneen vuoteen, edes metro ei kulkenu maanantaina. Aucklandissa pitäs taas olla lauantaina 26 täplää varjossa.
Mut hei, siis se juttu, se on puolen vuoden LOMA. Seuraavan kerran toivottavasti Uudesta - Seelannista. Hyvää lomaa meille.
Toivoo Sakke ja Ellu
Homman nimi ois lennellä Tampereelta Lontooseen josta huomenissa kohti Aucklandia ja Uutta - Seelantia. Kuukaudessa kiertää pohjois- ja etelä-saari laskuvarjohyppyineen ja maaliskuun alussa lennellä Melbourneen. Siitä Australian itä-rannikon rantoja koluten kohti pohjoista ja isoa valliriuttaa. Suomen kesällä suunnitelmissa lennellä jonnekin tyynenmeren saarelle, mutta sitä ennenhän suunnitelmat kerkii muuttua moneen otteeseen..
Maanantaista lähtien ollaan koputeltu kaikki puolen hehtaarin metsän puut ja lausuttu shamaanirukouksia että lennot natsais. Lontoossa kun on pahimmat talvimyrskyt pariinkymmeneen vuoteen, edes metro ei kulkenu maanantaina. Aucklandissa pitäs taas olla lauantaina 26 täplää varjossa.
Mut hei, siis se juttu, se on puolen vuoden LOMA. Seuraavan kerran toivottavasti Uudesta - Seelannista. Hyvää lomaa meille.
Toivoo Sakke ja Ellu
Tilaa:
Kommentit (Atom)