Abel Tasman

Terve!

Vielakin majaillaan Nelsonissa, tosin enaa seuraava yo. Ollaan otettu aika iisisti taalla ja puolet ajasta vaa maattu rannalla, puistossa taikka hostellin leffahuoneessa. Mutta mutta, eilen herattiin jo ennen seittemaa ku lahettiin katsastaa Uuden-Seelannin suosituinta(parasta?) kansallispuistoa, Abel Tasmania. Otettiin siis eka bussi paikkaan nimelta Kaitetiteri(tai jotain sinne pain), josta hypattiin katamaraaniin joka vei meiat yhelle puiston rannoista. Saapuminen oli ku suoraan leffasta. Siltaa pitkin hiekkarannalle ja minuutissa botski oli poissa ja meita ymparoi vaan hiekkaranta, turkoosi meri ja sademetsa. Wau! Siita lahettiin dallaileen sademetsan uumeniin. Reitti kulki ehka jossain 40 metrin korkeudessa ja toisella puolella meri valkky koko ajan. Kamerat kavi ekan tunnin aikana melkosen kuumana. Parin tunnin kavelyn jalkeen jaatiin evastaa ja ottaa aurinkoo yhelle rannalle, jossa oli meian lisaks vaan pari muuta kavelijaa seka muutama kajakki. Siita samoissa maisemissa viela reitin loppuun Marahauhun, joten yhteensa tuli kaveltyy sellaset nelja tuntia. Ei viitti tassa enempaa superlatiiveja luetella, laitetaan kuvia joten saatte itte katsastaa! Tanaan on vietetty taydellista lepisunnuntaita ja vaan laiskoteltu, luettu ja pelattu korttia seka valmistauduttu huomisen yheksan tunnin bussimatkaan. Vaihtuu naa rantamaisemat aika totaalisesti ku seuraavana edessa on Franz Josephin jaatikko lansirannikolla, joten joutuu ehka luopuu hetkiseks flip-flopeistaki. Mutta jaatikon pitas olla aikas iso ja makee, jatkuu aina sademetsaan asti. Ellu tosin ei heti ymmartanyt miks pitaa jattaa lampo ja aurinko jaan takia, silla sitahan saa kotonaki tarpeeksi :) On muutes aika venkulia naa tiet taalla ja voi rehellisesti myontaa ettei ittesta ois bussikuskiks, kaikki kunnia kavereille kun ei pudota bussia rotkoon. Toivotaan etta huominenki bussikuski osaa asiansa, nyt taas sullomaan kamoja liian tayteen rinkkaan. Moo!