Reilu viikko vierahti Townsvillessa melko nopeesti kun oli tota sukellushassakkaa. Viimesena iltana paatettiin viimein ottaa harkaa sarvista ja lahettiin kapuamaan tonne kaupunkia varjostavalle kukkulalle(Red castlehill rock tai jotain). Se on sellanen koyhan miehen Uluru, joka kyylas meita koko viikon ajan huutaen etta ette jaksa kiiveta tanne. Huiputettiin siis tama muutamaa metria vaille vuori ja tiirailtiin sielta kaupunkia ja Magneettista saarta. Tais olla joku kuvakin sielta viime postauksessa. Aamulla otettiin sit ylihintanen lautta tohon naapuriin Magnetic Islandille. Ehka yks paallystetty tie halkasee saaren mut muuten se oli taynna metsaa ja hiekkasii poukamia. Aamusin kaveltiin parinsadan merin paahan rannalle ja illlalla tultiin jatskikiskan kautta takas. Vahan pestopastaa leirikeittiossa ja kannu olutta baarissa. Kymmenen jalkeen oli oikeestaan koko bungalowileiri jo goisaamassa. Sellanen onnellisten ihmisten paikka. Viime lauantaina paastiin jopa vahan rantaa pidemmalle ku kaytiin bongaa villikoaloita. Tai villi ja villi, koalahan on ehka maailman loysin elukka. Kuinka vaaran kuvan Vili Vilperi antaakaan lapsille. Vajaa tunti kuljettiin niskat jaykkina ja melkee turhauduttiinki ku ei nakyny yhtaa karvapalleroo(me kun luultiin etta ne reunustaa sita polkuu kymmenen metrin valein). Mut lopulta bongattiin yks Vilperi kotipuustaan! Loppuiltapaivana koalat on kuulemma pirteimmillaan ja jopa leikkivat mutta meian kaverista ei kyl tienny onks se ees hengissa :) Niin, ja maisemat oli aika perkeleen komeita. Loppuaika saarella noudatti pitkalti samaa kaavaa tosin kaytiin tutkimassa muitakin suojasia hiekkarantoja. Makeempi fiilis paasta rannalle ku eka pomppii metsassa kivii pitki puol tuntii et paasee sinne puolautiolle rannalle.
Neljan yon jalkeen palattiinki viel hetkeks tanne Townsvilleen ihan vaan sen takii et Sakke paas nakee mestareiden liigan finaaliin. Lahetysaika ei ihan suosinut meita taalla mut oli meita sellaset kymmenen ukkoo kattomassa suoraa lahetysta tossa puol viis aamulla. Oikee joukkuehan voitti ja se on aina hienoo ku kentan pienin mies tekee paalla maalin. Kaunista. Huomen aamulla lahetaan taas bussilla Mission Beachille, josta pitas loytya lisaa valkosia hiekkarantoja. Niin, ja tuli taas hoidettua miehinen velvollisuus kun elatin meian kahen hengen perhetta tanaan vastaamalla matkustuskyselyyn ja nettosin kokonaista 5 dollaria (~2,5 e). Ehkapa vien naiseni ulos syomaan talla rahalla. Nyt pitaa taas menna ankemaan reppu kasaan! Palataan taas ja onnittelut kaikille valkolakeille.
torstai 28. toukokuuta 2009
tiistai 26. toukokuuta 2009
tiistai 19. toukokuuta 2009
...vaan mina en ole kala
Shwuup! Viimenen viikko on menny melkosen tiiviisti sukelluksen parissa, mutta tanaan loivat vihdoin kouraan sukellussertifikaatin! Open water diver Mr Jappinen, oikeuttaa uppoomisen aina 18 metriin asti. Keskiviikkona siis kaytiin kyseleen vahan minkalaisiija hintasii kurssei ois tarjolla ja neljan tunnin paasta siita olinki jo uima-altaan pohjassa. Ensimmaiset henkoset veden alla oli kun olikin melko makoset. Siella sitten treenattiin pari tuntii maskin poistamista ja muuta tarpeellista. Pari paivaa lueskelin sitten sukellusopasta ja lauantaina hypattiin taas altaaseen ja treenattiin typpipitosuuksien laskemista. Mun mielesta kaikista vaikeinta oli kylla pysyy siella pohjassa vaik oli painovyoki paalla! Niin ja tahan valiin tietysti huomio, kun piti kayda laakarissa et paas mereen ni reipas laakarini laski nopeesti siina painoindeksini ja totes etta vois olla hyva pudottaa pari kiloo :) Laskiksi haukkui siis! Mutta palkitsevinta laakarissa oli kylla se etta ekaa kertaa joku mittas mut yli 165 senttiseks, 166cm! Jotkut pojat kasvaa vasta armeijan jalkeen.. Mutta altaaseen. Yllatyin oikein kuinka vaikeeta aluks on ihan liikkuminenkin saati BCD:n poistaminen veden alla. Vahankaa jos alkaa huitoo kasilla tai tekee jotain akillista ni kohta oot pinnalla ja ohjaaja vetaa sua jalasta alas. No, englantilaisen skapparin johdolla opittiin kuiteski lopulta kaikki tarvittava ja kirjallisen lopputestin suoritettua oli aika lahtee katsastaa Valliriuttaa!
Sunnuntai aamuna oltiinki jo seitteman jalkeen veneessa. Kolme tuntii aaltoja pain puksuttaessa on aika turruttavaa mutta eipa paljoo tullu matkaa muisteltuu ku hyppas naamari paassa sinne turkoosiin linnunmaitoon. Ellu snorklas pinnalla ku me treenaattiin taas samoi skillsei ku altaassa ilman niita turvallisii altaan seinii ymparilla.. On varmaan tullu hehkutettuu liikaa asioita tassa blogissa mut valilla se on vahan vaikeeta, niiku nyt. Ei tosissaan tuntunu etta sukeltas missaan meressa vaan ennemminki suuressa akvaariossa. Sita elamaa oli vaan niin pirusti siella. Eika se koralli kasva vaan siella pohjalla vaan oikeesti monta metrii korkeena ja on aika huikee fiilis sukeltaa korallikaytavaa pitkin ku kalaparvet sukeltelee puolen metrin paassa! Ainoona miinuksena paivassa oli se ettei nakyny Nemokaloja eika haita. Tama oli kuitenkin korjaantuva silla tanaan suunnattiin meian sukellustiimiin kanssa uudestaan riutalle. Kyyti oli talla kertaa hieman rankempaa ja muutama tytto oksenteliki aamupalaansa ampariin, mereen ja toisten lounaisiin. Mulla oli onneks laakitys kunnossa joten pysty vaan nauttimaan toyssyista. Jos sunnuntaina viela vahan keskitty siihen ettei jaa korallimateriaaliks pohjalle ni tanaan pysty jo rentoutuneena painelee ympari riuttaa. Mika parasta, talla kertaa onnistuinki bongaamaan Nemon faijansa kanssa korallipallon keskelta ja yhtakkii korallien valissa mennessa eteen tuli hai! Se tais kyl pelata mua enemman ku ma sita joten se paatti kiertaa mut parin metrin paasta. Sakke 1, hait 0. Kaiken kaikkiaan tuli tehtya siis nelja sukellusta Wheeler reefilla, ja nyt ois lupa sukeltaa enemmanki. Tieda vaan sitten houkuttaako jatkossa Suomenlahti ja kahen metrin nakyvyys (tanaan oli 20m).
Samaan aikaan Ellu suoritti omia urotekojaan ja luki todistettavasti kannesta kanteen ruotsinkielisen kirjan(mulla edessa seuraavaks)! Niin, ja sit se kaveli melkeen kolme viikkoo lasin siru jalassa, mutta nyt on sekin kaivettu pois. Huomenna vika paiva Townsvillessa ja sit laivaillaan tohon naapuriin Magnetic Islandille. Kaikki hyvin taalla, punaista pipoa ostamaan.Niin ja viela, tosissaan nayttivat euroviisut taallakin, tosin Waldo + vaarinpain oleva lippis ois saanut jaada nakemattakin.
Sunnuntai aamuna oltiinki jo seitteman jalkeen veneessa. Kolme tuntii aaltoja pain puksuttaessa on aika turruttavaa mutta eipa paljoo tullu matkaa muisteltuu ku hyppas naamari paassa sinne turkoosiin linnunmaitoon. Ellu snorklas pinnalla ku me treenaattiin taas samoi skillsei ku altaassa ilman niita turvallisii altaan seinii ymparilla.. On varmaan tullu hehkutettuu liikaa asioita tassa blogissa mut valilla se on vahan vaikeeta, niiku nyt. Ei tosissaan tuntunu etta sukeltas missaan meressa vaan ennemminki suuressa akvaariossa. Sita elamaa oli vaan niin pirusti siella. Eika se koralli kasva vaan siella pohjalla vaan oikeesti monta metrii korkeena ja on aika huikee fiilis sukeltaa korallikaytavaa pitkin ku kalaparvet sukeltelee puolen metrin paassa! Ainoona miinuksena paivassa oli se ettei nakyny Nemokaloja eika haita. Tama oli kuitenkin korjaantuva silla tanaan suunnattiin meian sukellustiimiin kanssa uudestaan riutalle. Kyyti oli talla kertaa hieman rankempaa ja muutama tytto oksenteliki aamupalaansa ampariin, mereen ja toisten lounaisiin. Mulla oli onneks laakitys kunnossa joten pysty vaan nauttimaan toyssyista. Jos sunnuntaina viela vahan keskitty siihen ettei jaa korallimateriaaliks pohjalle ni tanaan pysty jo rentoutuneena painelee ympari riuttaa. Mika parasta, talla kertaa onnistuinki bongaamaan Nemon faijansa kanssa korallipallon keskelta ja yhtakkii korallien valissa mennessa eteen tuli hai! Se tais kyl pelata mua enemman ku ma sita joten se paatti kiertaa mut parin metrin paasta. Sakke 1, hait 0. Kaiken kaikkiaan tuli tehtya siis nelja sukellusta Wheeler reefilla, ja nyt ois lupa sukeltaa enemmanki. Tieda vaan sitten houkuttaako jatkossa Suomenlahti ja kahen metrin nakyvyys (tanaan oli 20m).
Samaan aikaan Ellu suoritti omia urotekojaan ja luki todistettavasti kannesta kanteen ruotsinkielisen kirjan(mulla edessa seuraavaks)! Niin, ja sit se kaveli melkeen kolme viikkoo lasin siru jalassa, mutta nyt on sekin kaivettu pois. Huomenna vika paiva Townsvillessa ja sit laivaillaan tohon naapuriin Magnetic Islandille. Kaikki hyvin taalla, punaista pipoa ostamaan.Niin ja viela, tosissaan nayttivat euroviisut taallakin, tosin Waldo + vaarinpain oleva lippis ois saanut jaada nakemattakin.
perjantai 15. toukokuuta 2009
Heippahei Townsvillesta!
Taalla ollaan taas! Sakke makaa kipeena sangyssa ja mul on tylsaa ku ei oo leikkikaveria. Aske kavin lenkkeilemassa kaupassa ja toin potilaalle herkkuja Subista riksuihin ja raksuihin. Luulis et se parantuu ihan pikapikaa.
Vitsi et on hankala aina muistella mita tehtiin viikko sitten..hmm.. noh Town of 1770 oli mulle ainaski vaha pettymys. Ihan hiton pieni kylapahanen (oon saanu jo niista tarpeekseni), jossai ei ollu oikee mitaa tekemista. Hostelli oli kyl iha huippu ja niinpa vietettiinki suurin osa ajasta siella lueskellen ja leffoja katellen. Sakke jopa ilmottautu sukelluskurssilleki, mut se jouduttiin perumaan liian pienen osallistujamaaran takia (eli siel ei ollu muita ilmottautuneita ku Sakke:). Ennen ku ne ilmotti ettei kurssia pideta, ma olin ehtiny varata jo bussin Airlie Beachille tyonhauntakia. Lahdin siis paivaa ennen Sakkea yobussilla 10 tunnin paahan pohjoiseen. Perilla oltiin aamulla kuuden maissa ja hotellille paas sisaan vasta yhelta. Paatin kayttaa ajan hyodyks ja otin bussin kohti paikallista "ostaria", jossa sijaitsi tyonvalitystoimisto. Se tietenki aukes vasta puol ysi, joten odottelin siella katoksen alla sateessa yli tunnin lueskellen. Kun vihdoin paasin sisaan kysymaan toita, toimistotati kertoo tylysti ettei se saa ettia matkailijoille toita laman takia. Noh, pienen tenttauksen jalkeen sain muutaman sahkopostiosotteen, jonne laitoin omatoimisesti tyohakemuksen. Seuraavana aamuna Sakke saapu samalla bussilla ja kavin noukkimassa sen asemalta omaan hostellihuoneeseen nukkumaan. Mul oli sarkeny koko yon paata ja aamulla se arty sit iha hirveeks migreeniks. Se paiva meni sitten siihen. Seuraavana paivana paatettiin et lahetaan kattomaan paikallista ostaria. Ei voinu muuta ku nauraa, ku saavuttiin keskelle halpahalleja ja huonekaluliikkeita. Todettiin vaan ettei tuu ainaskaa kaytettya liikaa rahaa shoppaillessa. Toisin kavi kuitenki. Loydettiin heti iPodin seinaan iskettava laturi (hukattiin vanha piuha jossain matkanvarrella) seka ripsari, joten sinne meni jo 50 dollaria. Seuraavaks eksyttiin paikalliseen parturi-kampaamoon. Paatin palkita neljan kuukauden juurikasvun sietamisen varjaysajalla ja siina sivussa varasin Sakelleki ajan:) Horpittiin kahvit ja teet odotellessa ja hetkessa oli harmaa juurikasvu poissa. Tosin nyt sen tilalla on raikean valkonen barbitukka, jesjes! Kai se oli parasta mita 50 eurolla sielta sai..
Airlie beachille ei hirveesti ikavoitavaa jaany, Sakkea vaha jai kylla harmittamaan tekematon purjehdusreissu. Ilmat oli vaan niin huonot ettei viittitty kayttaa satoja euroja vaan sateessa/ukkosessa seilaamiseen. Paasin muutes yhteen paratiisisaaren hotellin tyohaastatteluunki, mutta siella olis pitany viettaa seruaavat 3 kk koeajalla ja viel toiset samanlaiset oikeissa toissa. Niinpaniin, ei onnistunu.
Ei koskaa oltais osattu ennakoida etta farmityonki saaminen vois olla nain vaikeeta. Nailla korkeuksilla on muutamia kylia, joissa on hostelleja ihan vain farmityontekijoille. Soitettiin ainakin viiteen eri hostelliin ja kaikki oli jo taynna, vaikka sadonkorjuu alkaa vasta naina paivina! Homman nimi on siis se, etta repureissaajat hakeutuu niihin hostelleihin jo kk ennen toiden alkamista, jotta tyopaikka varmistuu. Se joka on ollut hostellissa pisimpaan, saa varmasti toita. Ei taida toiden tekemisesta tulla mitaan.. kai se on sit vaa lomailtava:)
Nyt ollaan opiskelija"kaupungissa" nimelta Townsville. Aika pieni paikka taa on ja vaha kuollutki. Vastakohtana taas on ihan mielettoman kaunis The Strand, kavelykatu merenrannassa, josta nakee Magnetic Islandin. Hostelli on aivan mahtava ja huoneessa on jaakaapin lisaksi myos jaakaappi, leivanpaahdin seka vedenkeitin! Keskiviikkona bookattiin Sakelle sukelluskurssi ja ma paasen sunnuntaina mukaan riutalle snorklailemaan! JEEJEEJEE!! Sina iltana Sakke paas ekaa kertaa kokeilemaan hengittamista uima-altaanpohjassa, enka oo nahny sita noin innoissaan pitkaan aikaan:) Se saa hehkuttaa siita sit enemman ens viikolla ku on kurssi suoritettu loppuun. Me kaytiin myos paikallisessa akvaariossa tarkastelemassa riuttaa ja sen varikkaita kaloja seka haita! Voi olla ainamoinen sukellus/snorklaus reissu edessa!
Vitsi et on hankala aina muistella mita tehtiin viikko sitten..hmm.. noh Town of 1770 oli mulle ainaski vaha pettymys. Ihan hiton pieni kylapahanen (oon saanu jo niista tarpeekseni), jossai ei ollu oikee mitaa tekemista. Hostelli oli kyl iha huippu ja niinpa vietettiinki suurin osa ajasta siella lueskellen ja leffoja katellen. Sakke jopa ilmottautu sukelluskurssilleki, mut se jouduttiin perumaan liian pienen osallistujamaaran takia (eli siel ei ollu muita ilmottautuneita ku Sakke:). Ennen ku ne ilmotti ettei kurssia pideta, ma olin ehtiny varata jo bussin Airlie Beachille tyonhauntakia. Lahdin siis paivaa ennen Sakkea yobussilla 10 tunnin paahan pohjoiseen. Perilla oltiin aamulla kuuden maissa ja hotellille paas sisaan vasta yhelta. Paatin kayttaa ajan hyodyks ja otin bussin kohti paikallista "ostaria", jossa sijaitsi tyonvalitystoimisto. Se tietenki aukes vasta puol ysi, joten odottelin siella katoksen alla sateessa yli tunnin lueskellen. Kun vihdoin paasin sisaan kysymaan toita, toimistotati kertoo tylysti ettei se saa ettia matkailijoille toita laman takia. Noh, pienen tenttauksen jalkeen sain muutaman sahkopostiosotteen, jonne laitoin omatoimisesti tyohakemuksen. Seuraavana aamuna Sakke saapu samalla bussilla ja kavin noukkimassa sen asemalta omaan hostellihuoneeseen nukkumaan. Mul oli sarkeny koko yon paata ja aamulla se arty sit iha hirveeks migreeniks. Se paiva meni sitten siihen. Seuraavana paivana paatettiin et lahetaan kattomaan paikallista ostaria. Ei voinu muuta ku nauraa, ku saavuttiin keskelle halpahalleja ja huonekaluliikkeita. Todettiin vaan ettei tuu ainaskaa kaytettya liikaa rahaa shoppaillessa. Toisin kavi kuitenki. Loydettiin heti iPodin seinaan iskettava laturi (hukattiin vanha piuha jossain matkanvarrella) seka ripsari, joten sinne meni jo 50 dollaria. Seuraavaks eksyttiin paikalliseen parturi-kampaamoon. Paatin palkita neljan kuukauden juurikasvun sietamisen varjaysajalla ja siina sivussa varasin Sakelleki ajan:) Horpittiin kahvit ja teet odotellessa ja hetkessa oli harmaa juurikasvu poissa. Tosin nyt sen tilalla on raikean valkonen barbitukka, jesjes! Kai se oli parasta mita 50 eurolla sielta sai..
Airlie beachille ei hirveesti ikavoitavaa jaany, Sakkea vaha jai kylla harmittamaan tekematon purjehdusreissu. Ilmat oli vaan niin huonot ettei viittitty kayttaa satoja euroja vaan sateessa/ukkosessa seilaamiseen. Paasin muutes yhteen paratiisisaaren hotellin tyohaastatteluunki, mutta siella olis pitany viettaa seruaavat 3 kk koeajalla ja viel toiset samanlaiset oikeissa toissa. Niinpaniin, ei onnistunu.
Ei koskaa oltais osattu ennakoida etta farmityonki saaminen vois olla nain vaikeeta. Nailla korkeuksilla on muutamia kylia, joissa on hostelleja ihan vain farmityontekijoille. Soitettiin ainakin viiteen eri hostelliin ja kaikki oli jo taynna, vaikka sadonkorjuu alkaa vasta naina paivina! Homman nimi on siis se, etta repureissaajat hakeutuu niihin hostelleihin jo kk ennen toiden alkamista, jotta tyopaikka varmistuu. Se joka on ollut hostellissa pisimpaan, saa varmasti toita. Ei taida toiden tekemisesta tulla mitaan.. kai se on sit vaa lomailtava:)
Nyt ollaan opiskelija"kaupungissa" nimelta Townsville. Aika pieni paikka taa on ja vaha kuollutki. Vastakohtana taas on ihan mielettoman kaunis The Strand, kavelykatu merenrannassa, josta nakee Magnetic Islandin. Hostelli on aivan mahtava ja huoneessa on jaakaapin lisaksi myos jaakaappi, leivanpaahdin seka vedenkeitin! Keskiviikkona bookattiin Sakelle sukelluskurssi ja ma paasen sunnuntaina mukaan riutalle snorklailemaan! JEEJEEJEE!! Sina iltana Sakke paas ekaa kertaa kokeilemaan hengittamista uima-altaanpohjassa, enka oo nahny sita noin innoissaan pitkaan aikaan:) Se saa hehkuttaa siita sit enemman ens viikolla ku on kurssi suoritettu loppuun. Me kaytiin myos paikallisessa akvaariossa tarkastelemassa riuttaa ja sen varikkaita kaloja seka haita! Voi olla ainamoinen sukellus/snorklaus reissu edessa!
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
torstai 7. toukokuuta 2009
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Aalloissa, elaintarhassa ja seikkailujen saarella
Tervehdys taalta Australian "syksysta"!
Useampi paiva vierahtikin Noosassa rannalla. Hostellilta sai lainaan bodyboardeja, joten paas nauttii vauhdista ja aalloista ilman et tartti ees yrittaa nousta seisomaan laudalle. Ei varmaan yhtaan pilvee nahty koko viiden paivan aikana joten aurinko helli meita mukavasti ja mittarissa tais olla joku 26 taplaa joka paiva. Hostelli oli kans makee, sellanen 1800-luvun siirtomaahuvila, jossa oli viel parina iltana akustista musaa tarjolla terassilla...Vikana paivana tsempattiin ittemme hereille jo ennen kaheksaa ja hypattiin bussiin, joka kiidatti meiat Australia Zoohon. Mestan omisti ennen Suomen telkkaristakin tuttu krokotiilinmetsastaja Stewe Irwin, mut joku piikkirausku lopetti pari vuotta sitten kundin tarinan joten nyt vaimo ja skidit taitaa pyorittaa sita. Vaikken oo ihan hirveesti elaintarhoissa koskaan kaynykkaan, nii taa oli kylla paras koskaan nakemani. Peittos jopa Korkeasaaren hirvet ja karhut. Loyty lohikaarmetta, tappavia kaarmeita, dingoja, norsuja, wompatteja, koaloita, you name it! Tietty rumia isoja krokotiileja oli reilusti ja puolen paivan aikaan oli viel krokoshow, joka oli ehka vahan cheeky, mut uppos kylla. Tietty paastiin myos syottaa kenguruita ja Elina rapsutteli vahan Koalaa mahasta etc. Hyvin vierahti siis koko paiva elainten seurassa. Mitt favorit djur var sakert Wombat.
Seuraavana aamuna oli aika taas hypata harmaan ajokoiran kyytiin ja neljan tunnin jalkeen saavuttiin Hervey Bayhin, mika on periaattees vaan "gateway" Fraser Islandille. Bussissa nahtiin ekat suomalaiset varmaan yli kuukauteen ja oli ihan hauskaa heittaa huulta vaihteeks harmakski. Hostellilla lyottaydyttiin yhteen tulevan saksalaisen autoinsinoorin Crisun kanssa ja paatettiin vuokrata neliveto ja campingvarusteet kolmeks paivaks. Seuraavana aamuna oltiinki jo kaheksan jalkeen lautassa kohti Fraser Islandia, joka sattuu olemaan maailman isoin hiekkasaari. Ja sita hiekkaa kylla riitti. Saman tien ku ajo ulos lautalta ni iski vastaan se hiekkanen todellisuus. Metriakaan ei ois "normaalilla" autolla siella ajanu. Tiet oli pelkkaa hienoo hiekkaa ja pyorat kynti sita koko ajan melko syvalta. Kaasuu sai painaa ihan miehekkaasti melkeen koko ajan et auto liikku eteenpain. Torkeen siistii! Ekana paivana kierrettiin sellanen kolmen jarven maisema reitti, jossa jaatiin kiinni hiekkaan varmaan useempaankin kertaan :) No hetken vetkuttamisen jalkeen meian Defender puski taas uljaasti eteenpain. Jarvet oli kans aika mahtavia! Turkoosii vetta, jota ymparoi valkonen hiekka ja sademetsa. Ja rehellisesti, missaan koskaan en oo nahny niin kirkasta vetta! No, muutaman tunnin jalkeen paastiin itarannalle ja seventyfivemile beachille, joka on jos multa kysytaan niin todellinen Pacific highway! Sata kilometrii merenrantaa, jota saa parraa kaheksaakymppii eteenpain! Valilla tuli vahan kinkkisii paikkoiki ku koitettiin paasta kivikoitten yli, mut josku neljan jalkeen alettiin laittaa leirii pystyyn. Auto parkkiin, teltat pystyyn merenrantaan, pasta tulille ja kylmalaukku retkituolin viereen. Siina sitten safkattiin, naukkailtiin virvokkeita ja katteltiin auringonlaskua seka milkywayta. Vahan erilainen vappuaatto talla kertaa. Luonnossa mennaan luonnon kellon mukaan, joten varmaan yheksan jalkeen oltiin jo nukkumassa.
Yolla sitten jossain vaiheessa heras siihen et joku raapii telttaa ja tokkii mua teltan lapi. Dingot. Saarella elaa siis joku pari sataa dingoo, jotka on muuttunu vahan agressiiviseks ku jengi on ruokkinu niita. Ei enaa tullu uni silmaan aamusta ku ne kurnutti ja piti metelia seinan toisella puolella. On muuten helppo uskoo miks jengi ruokkii niita, silla ne on sellasen sopon nalkiintyneen koiran nakosia elukoita. Sakkoo siita voi tosin napsahataa puoltoisttonnii.. No aamupalan jalkeen oltiin taas liikkeella jo hyvissa ajoin ja lahettiin katteleen haita ja kilppareita, joita ei talla kertaa nakyny. Koska rannalla ei saa ajaa muutamaan tuntiin nousuveden aikaan ni otettiin sitten sisamaareitti, scenic lake drive. Scenic drive my ass, kyyti oli koko ajan sellasta et sai rystyset valkosina puristaa kahvasta ja valilla auto oli melkeen kyljellaan. Jossain vaiheessa sitten jaatiin kunnolla jumiin ylamakeen missa oli vajaan metrin korkunen kuoppa. Pikkupioneereina sitten haettiin puuta ja lapioitiin frisbeella hiekkaa jotta paastas eteenpain ja viimein puolen tunnin paasta paastiin jatkaa matkaa. Ku paastiin takas rannalle ni kaikki tais vahan huokasta helpotuksesta. Mut jalkeenpain se oli vaan pirun hauskaa! Niin, ja jalkeenpain myos luettiin joku pikkuprantti kartasta et reitti on vaan oikeesti kokeneille nelivetokuskeille, joita me nyt siis oltiin! Leiri taas illaks rannalle pystyyn dingojen keskelle ja vappuskumppa esiin. Harvoin on maistunu meinaan vappu niin hyvalta :) Vikana aamuna dingot keskeytti meian aamupalan joten suunnattiin jo seitteman aikaan Lake McKenzielle ja oltiinki ekat tyypit koko paivan siella joten saatiin koko jarvi ittellemme. Oli ihan kiva kroolaa makeessa vedessa valilla, ku ei noit jarvii oo ihan joka kulman takana taalla. Iltapaivalla ku otettiin lautta takasin ni oltiin kyl jokainen aikas vasyneita ja paskasia.
Eilinen paiva meni ihan vaa rentoutuessa tossa altaalla ja nyt ollaan viel pari tuntii taalla ennen ku lahetaan taas eteenpain kohti 1770:a. Kuulemma teillakin oli yks parhaista vappusaista koskaan! Ehka se enteilee intiaanikesaa :) Palataan taas!
Useampi paiva vierahtikin Noosassa rannalla. Hostellilta sai lainaan bodyboardeja, joten paas nauttii vauhdista ja aalloista ilman et tartti ees yrittaa nousta seisomaan laudalle. Ei varmaan yhtaan pilvee nahty koko viiden paivan aikana joten aurinko helli meita mukavasti ja mittarissa tais olla joku 26 taplaa joka paiva. Hostelli oli kans makee, sellanen 1800-luvun siirtomaahuvila, jossa oli viel parina iltana akustista musaa tarjolla terassilla...Vikana paivana tsempattiin ittemme hereille jo ennen kaheksaa ja hypattiin bussiin, joka kiidatti meiat Australia Zoohon. Mestan omisti ennen Suomen telkkaristakin tuttu krokotiilinmetsastaja Stewe Irwin, mut joku piikkirausku lopetti pari vuotta sitten kundin tarinan joten nyt vaimo ja skidit taitaa pyorittaa sita. Vaikken oo ihan hirveesti elaintarhoissa koskaan kaynykkaan, nii taa oli kylla paras koskaan nakemani. Peittos jopa Korkeasaaren hirvet ja karhut. Loyty lohikaarmetta, tappavia kaarmeita, dingoja, norsuja, wompatteja, koaloita, you name it! Tietty rumia isoja krokotiileja oli reilusti ja puolen paivan aikaan oli viel krokoshow, joka oli ehka vahan cheeky, mut uppos kylla. Tietty paastiin myos syottaa kenguruita ja Elina rapsutteli vahan Koalaa mahasta etc. Hyvin vierahti siis koko paiva elainten seurassa. Mitt favorit djur var sakert Wombat.
Seuraavana aamuna oli aika taas hypata harmaan ajokoiran kyytiin ja neljan tunnin jalkeen saavuttiin Hervey Bayhin, mika on periaattees vaan "gateway" Fraser Islandille. Bussissa nahtiin ekat suomalaiset varmaan yli kuukauteen ja oli ihan hauskaa heittaa huulta vaihteeks harmakski. Hostellilla lyottaydyttiin yhteen tulevan saksalaisen autoinsinoorin Crisun kanssa ja paatettiin vuokrata neliveto ja campingvarusteet kolmeks paivaks. Seuraavana aamuna oltiinki jo kaheksan jalkeen lautassa kohti Fraser Islandia, joka sattuu olemaan maailman isoin hiekkasaari. Ja sita hiekkaa kylla riitti. Saman tien ku ajo ulos lautalta ni iski vastaan se hiekkanen todellisuus. Metriakaan ei ois "normaalilla" autolla siella ajanu. Tiet oli pelkkaa hienoo hiekkaa ja pyorat kynti sita koko ajan melko syvalta. Kaasuu sai painaa ihan miehekkaasti melkeen koko ajan et auto liikku eteenpain. Torkeen siistii! Ekana paivana kierrettiin sellanen kolmen jarven maisema reitti, jossa jaatiin kiinni hiekkaan varmaan useempaankin kertaan :) No hetken vetkuttamisen jalkeen meian Defender puski taas uljaasti eteenpain. Jarvet oli kans aika mahtavia! Turkoosii vetta, jota ymparoi valkonen hiekka ja sademetsa. Ja rehellisesti, missaan koskaan en oo nahny niin kirkasta vetta! No, muutaman tunnin jalkeen paastiin itarannalle ja seventyfivemile beachille, joka on jos multa kysytaan niin todellinen Pacific highway! Sata kilometrii merenrantaa, jota saa parraa kaheksaakymppii eteenpain! Valilla tuli vahan kinkkisii paikkoiki ku koitettiin paasta kivikoitten yli, mut josku neljan jalkeen alettiin laittaa leirii pystyyn. Auto parkkiin, teltat pystyyn merenrantaan, pasta tulille ja kylmalaukku retkituolin viereen. Siina sitten safkattiin, naukkailtiin virvokkeita ja katteltiin auringonlaskua seka milkywayta. Vahan erilainen vappuaatto talla kertaa. Luonnossa mennaan luonnon kellon mukaan, joten varmaan yheksan jalkeen oltiin jo nukkumassa.
Yolla sitten jossain vaiheessa heras siihen et joku raapii telttaa ja tokkii mua teltan lapi. Dingot. Saarella elaa siis joku pari sataa dingoo, jotka on muuttunu vahan agressiiviseks ku jengi on ruokkinu niita. Ei enaa tullu uni silmaan aamusta ku ne kurnutti ja piti metelia seinan toisella puolella. On muuten helppo uskoo miks jengi ruokkii niita, silla ne on sellasen sopon nalkiintyneen koiran nakosia elukoita. Sakkoo siita voi tosin napsahataa puoltoisttonnii.. No aamupalan jalkeen oltiin taas liikkeella jo hyvissa ajoin ja lahettiin katteleen haita ja kilppareita, joita ei talla kertaa nakyny. Koska rannalla ei saa ajaa muutamaan tuntiin nousuveden aikaan ni otettiin sitten sisamaareitti, scenic lake drive. Scenic drive my ass, kyyti oli koko ajan sellasta et sai rystyset valkosina puristaa kahvasta ja valilla auto oli melkeen kyljellaan. Jossain vaiheessa sitten jaatiin kunnolla jumiin ylamakeen missa oli vajaan metrin korkunen kuoppa. Pikkupioneereina sitten haettiin puuta ja lapioitiin frisbeella hiekkaa jotta paastas eteenpain ja viimein puolen tunnin paasta paastiin jatkaa matkaa. Ku paastiin takas rannalle ni kaikki tais vahan huokasta helpotuksesta. Mut jalkeenpain se oli vaan pirun hauskaa! Niin, ja jalkeenpain myos luettiin joku pikkuprantti kartasta et reitti on vaan oikeesti kokeneille nelivetokuskeille, joita me nyt siis oltiin! Leiri taas illaks rannalle pystyyn dingojen keskelle ja vappuskumppa esiin. Harvoin on maistunu meinaan vappu niin hyvalta :) Vikana aamuna dingot keskeytti meian aamupalan joten suunnattiin jo seitteman aikaan Lake McKenzielle ja oltiinki ekat tyypit koko paivan siella joten saatiin koko jarvi ittellemme. Oli ihan kiva kroolaa makeessa vedessa valilla, ku ei noit jarvii oo ihan joka kulman takana taalla. Iltapaivalla ku otettiin lautta takasin ni oltiin kyl jokainen aikas vasyneita ja paskasia.
Eilinen paiva meni ihan vaa rentoutuessa tossa altaalla ja nyt ollaan viel pari tuntii taalla ennen ku lahetaan taas eteenpain kohti 1770:a. Kuulemma teillakin oli yks parhaista vappusaista koskaan! Ehka se enteilee intiaanikesaa :) Palataan taas!
Tilaa:
Kommentit (Atom)