Tuntematon kukka tropiikin

Reilu viikko vierahti Townsvillessa melko nopeesti kun oli tota sukellushassakkaa. Viimesena iltana paatettiin viimein ottaa harkaa sarvista ja lahettiin kapuamaan tonne kaupunkia varjostavalle kukkulalle(Red castlehill rock tai jotain). Se on sellanen koyhan miehen Uluru, joka kyylas meita koko viikon ajan huutaen etta ette jaksa kiiveta tanne. Huiputettiin siis tama muutamaa metria vaille vuori ja tiirailtiin sielta kaupunkia ja Magneettista saarta. Tais olla joku kuvakin sielta viime postauksessa. Aamulla otettiin sit ylihintanen lautta tohon naapuriin Magnetic Islandille. Ehka yks paallystetty tie halkasee saaren mut muuten se oli taynna metsaa ja hiekkasii poukamia. Aamusin kaveltiin parinsadan merin paahan rannalle ja illlalla tultiin jatskikiskan kautta takas. Vahan pestopastaa leirikeittiossa ja kannu olutta baarissa. Kymmenen jalkeen oli oikeestaan koko bungalowileiri jo goisaamassa. Sellanen onnellisten ihmisten paikka. Viime lauantaina paastiin jopa vahan rantaa pidemmalle ku kaytiin bongaa villikoaloita. Tai villi ja villi, koalahan on ehka maailman loysin elukka. Kuinka vaaran kuvan Vili Vilperi antaakaan lapsille. Vajaa tunti kuljettiin niskat jaykkina ja melkee turhauduttiinki ku ei nakyny yhtaa karvapalleroo(me kun luultiin etta ne reunustaa sita polkuu kymmenen metrin valein). Mut lopulta bongattiin yks Vilperi kotipuustaan! Loppuiltapaivana koalat on kuulemma pirteimmillaan ja jopa leikkivat mutta meian kaverista ei kyl tienny onks se ees hengissa :) Niin, ja maisemat oli aika perkeleen komeita. Loppuaika saarella noudatti pitkalti samaa kaavaa tosin kaytiin tutkimassa muitakin suojasia hiekkarantoja. Makeempi fiilis paasta rannalle ku eka pomppii metsassa kivii pitki puol tuntii et paasee sinne puolautiolle rannalle.

Neljan yon jalkeen palattiinki viel hetkeks tanne Townsvilleen ihan vaan sen takii et Sakke paas nakee mestareiden liigan finaaliin. Lahetysaika ei ihan suosinut meita taalla mut oli meita sellaset kymmenen ukkoo kattomassa suoraa lahetysta tossa puol viis aamulla. Oikee joukkuehan voitti ja se on aina hienoo ku kentan pienin mies tekee paalla maalin. Kaunista. Huomen aamulla lahetaan taas bussilla Mission Beachille, josta pitas loytya lisaa valkosia hiekkarantoja. Niin, ja tuli taas hoidettua miehinen velvollisuus kun elatin meian kahen hengen perhetta tanaan vastaamalla matkustuskyselyyn ja nettosin kokonaista 5 dollaria (~2,5 e). Ehkapa vien naiseni ulos syomaan talla rahalla. Nyt pitaa taas menna ankemaan reppu kasaan! Palataan taas ja onnittelut kaikille valkolakeille.