...vaan mina en ole kala

Shwuup! Viimenen viikko on menny melkosen tiiviisti sukelluksen parissa, mutta tanaan loivat vihdoin kouraan sukellussertifikaatin! Open water diver Mr Jappinen, oikeuttaa uppoomisen aina 18 metriin asti. Keskiviikkona siis kaytiin kyseleen vahan minkalaisiija hintasii kurssei ois tarjolla ja neljan tunnin paasta siita olinki jo uima-altaan pohjassa. Ensimmaiset henkoset veden alla oli kun olikin melko makoset. Siella sitten treenattiin pari tuntii maskin poistamista ja muuta tarpeellista. Pari paivaa lueskelin sitten sukellusopasta ja lauantaina hypattiin taas altaaseen ja treenattiin typpipitosuuksien laskemista. Mun mielesta kaikista vaikeinta oli kylla pysyy siella pohjassa vaik oli painovyoki paalla! Niin ja tahan valiin tietysti huomio, kun piti kayda laakarissa et paas mereen ni reipas laakarini laski nopeesti siina painoindeksini ja totes etta vois olla hyva pudottaa pari kiloo :) Laskiksi haukkui siis! Mutta palkitsevinta laakarissa oli kylla se etta ekaa kertaa joku mittas mut yli 165 senttiseks, 166cm! Jotkut pojat kasvaa vasta armeijan jalkeen.. Mutta altaaseen. Yllatyin oikein kuinka vaikeeta aluks on ihan liikkuminenkin saati BCD:n poistaminen veden alla. Vahankaa jos alkaa huitoo kasilla tai tekee jotain akillista ni kohta oot pinnalla ja ohjaaja vetaa sua jalasta alas. No, englantilaisen skapparin johdolla opittiin kuiteski lopulta kaikki tarvittava ja kirjallisen lopputestin suoritettua oli aika lahtee katsastaa Valliriuttaa!

Sunnuntai aamuna oltiinki jo seitteman jalkeen veneessa. Kolme tuntii aaltoja pain puksuttaessa on aika turruttavaa mutta eipa paljoo tullu matkaa muisteltuu ku hyppas naamari paassa sinne turkoosiin linnunmaitoon. Ellu snorklas pinnalla ku me treenaattiin taas samoi skillsei ku altaassa ilman niita turvallisii altaan seinii ymparilla.. On varmaan tullu hehkutettuu liikaa asioita tassa blogissa mut valilla se on vahan vaikeeta, niiku nyt. Ei tosissaan tuntunu etta sukeltas missaan meressa vaan ennemminki suuressa akvaariossa. Sita elamaa oli vaan niin pirusti siella. Eika se koralli kasva vaan siella pohjalla vaan oikeesti monta metrii korkeena ja on aika huikee fiilis sukeltaa korallikaytavaa pitkin ku kalaparvet sukeltelee puolen metrin paassa! Ainoona miinuksena paivassa oli se ettei nakyny Nemokaloja eika haita. Tama oli kuitenkin korjaantuva silla tanaan suunnattiin meian sukellustiimiin kanssa uudestaan riutalle. Kyyti oli talla kertaa hieman rankempaa ja muutama tytto oksenteliki aamupalaansa ampariin, mereen ja toisten lounaisiin. Mulla oli onneks laakitys kunnossa joten pysty vaan nauttimaan toyssyista. Jos sunnuntaina viela vahan keskitty siihen ettei jaa korallimateriaaliks pohjalle ni tanaan pysty jo rentoutuneena painelee ympari riuttaa. Mika parasta, talla kertaa onnistuinki bongaamaan Nemon faijansa kanssa korallipallon keskelta ja yhtakkii korallien valissa mennessa eteen tuli hai! Se tais kyl pelata mua enemman ku ma sita joten se paatti kiertaa mut parin metrin paasta. Sakke 1, hait 0. Kaiken kaikkiaan tuli tehtya siis nelja sukellusta Wheeler reefilla, ja nyt ois lupa sukeltaa enemmanki. Tieda vaan sitten houkuttaako jatkossa Suomenlahti ja kahen metrin nakyvyys (tanaan oli 20m).

Samaan aikaan Ellu suoritti omia urotekojaan ja luki todistettavasti kannesta kanteen ruotsinkielisen kirjan(mulla edessa seuraavaks)! Niin, ja sit se kaveli melkeen kolme viikkoo lasin siru jalassa, mutta nyt on sekin kaivettu pois. Huomenna vika paiva Townsvillessa ja sit laivaillaan tohon naapuriin Magnetic Islandille. Kaikki hyvin taalla, punaista pipoa ostamaan.Niin ja viela, tosissaan nayttivat euroviisut taallakin, tosin Waldo + vaarinpain oleva lippis ois saanut jaada nakemattakin.