Aalloissa, elaintarhassa ja seikkailujen saarella

Tervehdys taalta Australian "syksysta"!

Useampi paiva vierahtikin Noosassa rannalla. Hostellilta sai lainaan bodyboardeja, joten paas nauttii vauhdista ja aalloista ilman et tartti ees yrittaa nousta seisomaan laudalle. Ei varmaan yhtaan pilvee nahty koko viiden paivan aikana joten aurinko helli meita mukavasti ja mittarissa tais olla joku 26 taplaa joka paiva. Hostelli oli kans makee, sellanen 1800-luvun siirtomaahuvila, jossa oli viel parina iltana akustista musaa tarjolla terassilla...Vikana paivana tsempattiin ittemme hereille jo ennen kaheksaa ja hypattiin bussiin, joka kiidatti meiat Australia Zoohon. Mestan omisti ennen Suomen telkkaristakin tuttu krokotiilinmetsastaja Stewe Irwin, mut joku piikkirausku lopetti pari vuotta sitten kundin tarinan joten nyt vaimo ja skidit taitaa pyorittaa sita. Vaikken oo ihan hirveesti elaintarhoissa koskaan kaynykkaan, nii taa oli kylla paras koskaan nakemani. Peittos jopa Korkeasaaren hirvet ja karhut. Loyty lohikaarmetta, tappavia kaarmeita, dingoja, norsuja, wompatteja, koaloita, you name it! Tietty rumia isoja krokotiileja oli reilusti ja puolen paivan aikaan oli viel krokoshow, joka oli ehka vahan cheeky, mut uppos kylla. Tietty paastiin myos syottaa kenguruita ja Elina rapsutteli vahan Koalaa mahasta etc. Hyvin vierahti siis koko paiva elainten seurassa. Mitt favorit djur var sakert Wombat.

Seuraavana aamuna oli aika taas hypata harmaan ajokoiran kyytiin ja neljan tunnin jalkeen saavuttiin Hervey Bayhin, mika on periaattees vaan "gateway" Fraser Islandille. Bussissa nahtiin ekat suomalaiset varmaan yli kuukauteen ja oli ihan hauskaa heittaa huulta vaihteeks harmakski. Hostellilla lyottaydyttiin yhteen tulevan saksalaisen autoinsinoorin Crisun kanssa ja paatettiin vuokrata neliveto ja campingvarusteet kolmeks paivaks. Seuraavana aamuna oltiinki jo kaheksan jalkeen lautassa kohti Fraser Islandia, joka sattuu olemaan maailman isoin hiekkasaari. Ja sita hiekkaa kylla riitti. Saman tien ku ajo ulos lautalta ni iski vastaan se hiekkanen todellisuus. Metriakaan ei ois "normaalilla" autolla siella ajanu. Tiet oli pelkkaa hienoo hiekkaa ja pyorat kynti sita koko ajan melko syvalta. Kaasuu sai painaa ihan miehekkaasti melkeen koko ajan et auto liikku eteenpain. Torkeen siistii! Ekana paivana kierrettiin sellanen kolmen jarven maisema reitti, jossa jaatiin kiinni hiekkaan varmaan useempaankin kertaan :) No hetken vetkuttamisen jalkeen meian Defender puski taas uljaasti eteenpain. Jarvet oli kans aika mahtavia! Turkoosii vetta, jota ymparoi valkonen hiekka ja sademetsa. Ja rehellisesti, missaan koskaan en oo nahny niin kirkasta vetta! No, muutaman tunnin jalkeen paastiin itarannalle ja seventyfivemile beachille, joka on jos multa kysytaan niin todellinen Pacific highway! Sata kilometrii merenrantaa, jota saa parraa kaheksaakymppii eteenpain! Valilla tuli vahan kinkkisii paikkoiki ku koitettiin paasta kivikoitten yli, mut josku neljan jalkeen alettiin laittaa leirii pystyyn. Auto parkkiin, teltat pystyyn merenrantaan, pasta tulille ja kylmalaukku retkituolin viereen. Siina sitten safkattiin, naukkailtiin virvokkeita ja katteltiin auringonlaskua seka milkywayta. Vahan erilainen vappuaatto talla kertaa. Luonnossa mennaan luonnon kellon mukaan, joten varmaan yheksan jalkeen oltiin jo nukkumassa.

Yolla sitten jossain vaiheessa heras siihen et joku raapii telttaa ja tokkii mua teltan lapi. Dingot. Saarella elaa siis joku pari sataa dingoo, jotka on muuttunu vahan agressiiviseks ku jengi on ruokkinu niita. Ei enaa tullu uni silmaan aamusta ku ne kurnutti ja piti metelia seinan toisella puolella. On muuten helppo uskoo miks jengi ruokkii niita, silla ne on sellasen sopon nalkiintyneen koiran nakosia elukoita. Sakkoo siita voi tosin napsahataa puoltoisttonnii.. No aamupalan jalkeen oltiin taas liikkeella jo hyvissa ajoin ja lahettiin katteleen haita ja kilppareita, joita ei talla kertaa nakyny. Koska rannalla ei saa ajaa muutamaan tuntiin nousuveden aikaan ni otettiin sitten sisamaareitti, scenic lake drive. Scenic drive my ass, kyyti oli koko ajan sellasta et sai rystyset valkosina puristaa kahvasta ja valilla auto oli melkeen kyljellaan. Jossain vaiheessa sitten jaatiin kunnolla jumiin ylamakeen missa oli vajaan metrin korkunen kuoppa. Pikkupioneereina sitten haettiin puuta ja lapioitiin frisbeella hiekkaa jotta paastas eteenpain ja viimein puolen tunnin paasta paastiin jatkaa matkaa. Ku paastiin takas rannalle ni kaikki tais vahan huokasta helpotuksesta. Mut jalkeenpain se oli vaan pirun hauskaa! Niin, ja jalkeenpain myos luettiin joku pikkuprantti kartasta et reitti on vaan oikeesti kokeneille nelivetokuskeille, joita me nyt siis oltiin! Leiri taas illaks rannalle pystyyn dingojen keskelle ja vappuskumppa esiin. Harvoin on maistunu meinaan vappu niin hyvalta :) Vikana aamuna dingot keskeytti meian aamupalan joten suunnattiin jo seitteman aikaan Lake McKenzielle ja oltiinki ekat tyypit koko paivan siella joten saatiin koko jarvi ittellemme. Oli ihan kiva kroolaa makeessa vedessa valilla, ku ei noit jarvii oo ihan joka kulman takana taalla. Iltapaivalla ku otettiin lautta takasin ni oltiin kyl jokainen aikas vasyneita ja paskasia.

Eilinen paiva meni ihan vaa rentoutuessa tossa altaalla ja nyt ollaan viel pari tuntii taalla ennen ku lahetaan taas eteenpain kohti 1770:a. Kuulemma teillakin oli yks parhaista vappusaista koskaan! Ehka se enteilee intiaanikesaa :) Palataan taas!