Pohjoisessa

Nyt on bussipassi kaytetty loppuun ja ita-rannikko pikku hiljaa lapi koluttu. Townsvillesta otettiin suunnaksi Mission beach ja nimesta huolimatta ei kylla taidettu ees kayda rannalla. Melkosen laajalle levittaytynyt kylapahanen ja meian asumuskin oli keskella sademetsaa kaikkien kuuluvuusalueiden ja nettipiuhojen ulottumattomissa. Tama ei kuitenkaan ollut laisinkaan huono juttu, silla viihdyttiin varsin mukavasti mestoilla ja porukkaki oli ihan huippuu. Huomaa kylla etta eri mestoille taalla valikoituu omat jenginsa. Metsan laheisyydesta johtuen hostellilla pyorikin sitten elukkaa joka kokoluokasta. Pihassa kynys kassavaareja (?), jumalattoman kokosii villisikoja ja wallabeita vilahteli valilla. Sisatiloissa lenteli vaikka mita perhosista rukoilijasirkkaan, seinilla viiletti lauma liskoja ja lattialla kurnutteli muutama saku..

Viimestaan siella rakastuin riippumattoon lopullisesti, on vaan ehka maailman lungeinta touhuu. Paivat meni siis pitkalti auringossa ja riippumatossa makoillessa. Viime sunnuntaina allekirjoittanut taytti vuosia, joten jotain spessua oli siis kehiteltava. Ellu oli loytanyt jostain marketin pimeesta nurkasta mahtavat ilmapallot jotka koristi meian huonetta onnittelutoivotuksineen, joten dekoraatiopuoli oli kunnossa. Meinattiin aluks lahtee melomaan mut pari tyttoo suostutteli meiat sit sellaselle krokonbongausretkelle, joka taitaa olla pimein reissu missa tahan mennessa ollaan oltu. Yhteensa meita oli viis plus opas, joka vaikutti valilla olevan vahan omissa maailmoissa(tais olla muutamat sauhut polteltu jo paivan aikana). No suunnattiin jonnekki lahiston joelle, mut sita ennen opas keras meilta sit fyrkkaa et sai ittellensa litran maitoo ja lihiksen. :) No joella meita ootti "river rat", ja vahan ennen auringonlaskuu liuttiin joelle. Eka viritettiin rapuansa ja sit lahettiin krokojahtiin. Kymmenen minuutin paasta bongattiinki jo ensimmainen kolmemetrinen yksilo. Se on ovela kaveri ku aluks nayttaa olevan kymmenen metrin paassa mut, muutaman sekunnin paasta se onki lipunu jo ihan kylkee. Kaytiin joen suistolla kaantymassa ja suunnattiin takas pimeella. Jokainen sai vuorollaan olla keulassa sellasen valotykin kanssa bongaajana. Parhaitenhan ne loytaa pimeella ku niitten silmat kiiltaa punasena. Ei onnistunu multa mut Ellu loys kiilusilman varmaan jo puolen minuutin jalkeen. Haijyja kavereita. Takas tullessa meian opas jatti meiat puoleks tunniks autoon venaileen ku se lahti jonneki tekemaan jotain mika ei ihan selvinny meille. Rannalta loytyki sitten kasa kookospahkinoita ja ei muutakun tienvarren tolppaan hakkaamaan. Meinas jo luovuttaa, kunnes parinkymmenen minuutin takomisen jalkeen kasille valu nesteet sisalta. Ei muuten maistunu millekkaan bountylle tai malibulle. Aika mautonta, mut en tiia johtuko siita ettei ollu ihan freshi. Illalla vedettiin sitten viela viiteen pekkaan woolworthsin pakastejuustokakkua seka kookoksesta kaivettuja hiutaleita.

Tanne Cairnsiin saavuttiin tan viikon maanantaina eika oo mitaan hirveen mairittelevaa sanottavaa kyseisesta kaupungista. Kiinalaisten ja korealaisten pitamii matkamuistomyymaloita joka kadun kulmassa ja "teinityrkkytyttojen" maara lisaanty potenssiin sata. Ilmoista ei kyl viitti hirveesti valitella, ainoo vaan et taalta puuttuu kunnon biitsi. Tuhatkaksataa backpackerii makaa sitten tossa laguunilla ku sillit purkissa joka paiva. Ei se nyt niin paha oo mutta paljon paljon parempaakin on saanut naha. Nyt oikeestaan saastellaan vaan viimesii fyrkkii taalla ja ootellaan et lento Rarotongalle lahtee. Eilen illalla kaytiin pyorahtaa Casinolla(rahan saastoa siis) rullaa hedelmapeleja, joista ei kyl ymmarretty ei yhtaan mitaan. Maanantaina lahetaan viel kaymaan muutamaks yoks Port Douglasiin ku sinne sai ilmasen menopaluun ja sit viela joksu aikaa takas tanne. Cooksaaret siintaa kylla jo mielessa.