Kohti Rarotongaa

Alotettiin meian lentorumba neljan maissa paivalla ku suunnattiin bussilla kohti Cairnsin lentokenttaa. Lentokentalla, viimesella mahollisella hetkella, matkan ensimmainen ja pakollinen purasu Hungry Jacksin whopperia(maistuu Kalle ihan samalta ku burger kingissaki) ja kohti Sydneya. Yhentoista maissa oltiin takas maanpinnalla ja nohevina turisteina oltiin luettu etukateen Lonely Planetista etta taksilla vois kaks tyyppii paasta jopa halvemmalla terminaalista toiseen ku bussijuna setilla. Yhteenvetona voi haistattaa paskat seka Lonely Planetille etta kaikille maailman taksisuhareille, jotka on varmasti maailman kieroimpia kusipaita. Ainakin meijan Jordanialainen tolppa-apina. Noh, turistia koijataan. Sydneyn lentokentta suljetaan yoks lentokentta melun takia, joten nukkumismahollisuudet oli hyvin rajalliset. Paadyttiin valvomaan yo alakerran vetoselle penkkiosastolle, jossa todettiin etta Australiassakin voi olla kylma. Rentouttavien yollisten korttipeli-, footbag- ja arvaakukasessioiden jalkeen oltiin enemman kun valmiit nousemaan aamukymmenelta lentokoneeseen ja ennen kun kone kerkis ees nousta ilmaan oltiin molemmat sikeessa unessa.

Jalleen mietitytti keta varten on Macin aamupalamenu suunniteltu? Maarako joku laki ettei hampurilaisia saa myyda ennen yhtatoista kun yheksalta voi Alkostakin jo kipasta Koskenkorvan? Ma kysyn vaan.

Viiden jalkeen paastiin vihdoin HOTELLIIN, joka oli luksusluksusta. Eika ollu ees lansi-euroopan hostellidormia kalliimpi. Vaikka molempia vasytti ihan hullusti, paatettiin tsempata ittemme juhannusjuhliin. Viikkoo aikasemmin oltiin googlattu vaa lapalla "Aucland suomi seura" ja loydettiin jotku juhannuspirskeet keskustan ulkopuolelta. Sinne siis. Parinkymmenen minuutin junamatkan jalkeen hypattiin ulos keskella teollisuusaluetta ja itku meinas paasta ku oli niin kylma pitkasta aikaa. Hetkisen harhailun jalkeen saavuttiin tanskalaiselle talolle, jossa roikkukin jo sinivalkoset ilmapallot ovessa. 99 prosenttisesti vahintaan keski-ikanen sakki vahan kummasteli ku kaks haisevaa backpackerii pamahti juhliin suoraan lentokentalta. Naa muut oli siis asunu taalla kymmenia vuosia. Vaikka vodkapulloa ei arpajaisista voitettukkaan, ni nautittiin lohikeitosta, karjalanpiirakoista, melkein ruisleivasta seka tanskalaisesta oluesta. Lisaks ostettiin kioskista kasa turkkareita ja salmiakkia seka poistuessa napattiin mukaan pari suomalaista kirjaa. Huippujuhlat siis! Poistuttiin kylla ennen kun tanhuaminen alko. Illalla sankyyn kaatu kaks hangonkeksia.

Pakko sanoo et oli pirun mukava palata tutuille hoodeille ekaa kertaa reissun aikana. Lisaks tallanen kirpeen aurinkoinen syysilma on tuntunu oikeesti ihan mukavalta ja lehdettomat puut herattaa meissa suurta kummastusta. Oisin on ollu kylla kylma. Paaosin ollaan luksusteltu ja nautittu hotellista. Aamuin illoin ollaan tietty kayty saunassa seka jacuzzissa. Sillon ku ollaan hotellin lammosta poistuttu ni ollaan kayty vaa syomassa ulkona tai hakee ruokaa kaupasta. Nyt ollaan jouduttu jattamaan hostellin valkoset pyyhkeet ja luksustelu ja kohta suuntana on jalleen lentokentta. Kuuden tunnin paasta lahtee lento viideks viikoks Rarotongalle parantelemaan rusketusta ennen paluuta suomeen. Tarkotuksena on siis maata riippumatossa, lukea kirjoja, juoda kookoskoktaileja ja nukkua. Hirveesti tietoa mestasta ei oo, ilmeisesti jonku viisuminki tarttee nain pitkalle oleskelulle, joten toivottavasti sen saa hommattuu lentokentalta. Puhelimiin on ilmeisesti turha soittaa ja netti on yks maailman hitaimmista, mutta koitetaan saada kuulumisia jonnekin jotenkin. Nyt syomaan, jonka jalkeen lomaa lomasta. Ei hassumpaa :)

Niin ja viela hauska juttu. Lennetaan kansainvalisen paivamaararajan yli, joten lahetaan taalta 23 paiva 19.00 ja tullaan perille 23 paiva 01.05 am. Eraanlainen aikakone siis. Voikaa hyvin, adios.