River deep, mountain high!

Tultiin Queenstowniin, jotta voisin hypata legendaarisen benjin 1800-luvun sillalta reilusta neljastakymmenesta metrista. En sitten hypanny, vaan yhtakkii huomasin seisovani snadilla lankulla 134 metria tyhjaa jalkojen alla. Syynahan oli tietysti naiset, silla Ellu mainitsi ohimennen ettei toi nelikymppinen oo juuri mitaan ja kaikki tytotki hostellilla oli hypanny ton isoimman. Voin myontaa etta jo paivaa ennen hyppyy ku maksoin setin ni kasi vahan vapisi. Jotenki se vaa menee meilla miehilla etta aina pitaa saada se isoin, korkein, parhain etc. Ja sita se myos oli. Vajaan tunnin automatkan jalkeen saavuttiin mestoille eli kanjonille jonka valiin oli vedetty vaijeri jossa killu pikkunen benjikoppi. Valjaat niskaan ja ja keskelle kanjonia. Hyppasin meista varmaan kolmanneks vikana joten kerkis hyvin ottaa myos tuntumaa muitten suorituksii ja siin vaihees oli viel ihan chilli olo olosuhteet huomioon ottaen. Sitten olinkin jo tosiaan siin lankulla ja kundi takana laski countdownia 3,2,1...

Kuumotti aivan perkeleesti! Sinne kanjoniin ku ei hypata jalat edella vaa rohkeesti sukeltaen. Onneks oli sen verran tullu seurattuu Sievisen uraa et kait ihan hyvan sukelluksen sain tehtyy. Olin suunnitellu et huudan perkele niin kovaa ku pystyn ja sit hyppaan, mut ei siin mitaan pystyny ajattelee ekat viis sekkaa haukko vaa henkee ja sen jalkee tuli varmaan muutama arrapaaki. Ekan kerran ku koysi veti ylospain ni levis sellanen euforian tunne koko kroppaan. Siistii! Koko setti oliki suhteellisen nopeesti ohi ja jalkeenpain ei ees ihan hirveesti muista. Tietenkin olin jattany oman kameran lokeroon, joten kuvia hypysta ei ole, mutta ei hataa silla takataskussani pullottelee dvd kyseisesta uroteosta, en tiaa saako sellasta nettiin ladattua, mutta todistusaineistoa siis loytyy. Piste. On kylla paljon kuumottavampaa hommaa ku laskuvarjohyppy, mutta ainaski yhta siistii. Uuden-Seelannin korkein benji, tehty.

Queenstownista suunnattiinki taman maan viimeseen etappiin eli tanne lansirannikolle Christchurchiin, jossa yllatykseksemme meidat sysattiin tyrmaan! Tamakin kirjoitus tulee vankilan muurien sisalta joten te kaidalla tiella kulkevat, lahettakaa tiirikka kakussa jos suinkin pystytte. Vankien keskuudessa kiertaa huhu, etta meidat pahamaineisimmat vangit lahetettaisiin tiistaina kauas pohjoiseen, Jumalan hylkaamalle saarelle nimelta Australia. Jumalani, miksi meita nain koettelet. Kuvia oli taas tarkotus laittaa, mutta koneessa on Linux, jota ei nailla linnunaivoilla kayteta, joten se saa odottaa.

Muutama huomio viela tasta maasta. Kaikki on varmaan nahny ne turistikyltit missa varotellaan kenguruista ja kiwi linnuista ylittamassa tieta, mutta ku tienlaidassa seiso kyltti missa varoteltiin pingviineista seuraavan viiden kilometrin matkalla tuntu jo aika hassulta. Toisekseen, pakko antaa plussaa maan julkisille kaymaloille silla niita on reilusti ja ne on kasittamattoman siisteja ja siis tietysti ilmaisia. Sen verran useasti on meinaan tullu kuseskeltua porttikonkeihin Helsingissa. Niin, ja jaatikko oli siis oikeesti tosi makee, sinista jaata jokapuolella ja ne jaljet mitka se on kuluttanu ymparistoonsa. Huh! Enka miekaan oo mikaan jaanystava.

Ehkapa viimeista kertaa, terveiset Uudesta-Seelannista! Toivottavasti kaikki myos kunnossa siella.

- Me