Rarotonga

Hei hei heinakuu!

Pikainen tervehdys taalta maailman kalleimman netin omaavalta saarelta. Pieni katsaus kuluneeseen puoleentoista viikkoon. Perille paastiin siis viime viikon tiistaina ja ekat pari paivaa oli kyl vahan pettymyksia. Iski pikkunen matkavasymys, oli ehka pikkasen eparealistinen kuva meian 14 euron majotuksesta, plus etta oli pilvistia ja tuulista. Niin ja vessahan pamahti kanssa, joten vahan kerkis vetta tulvasta lattialle. No parin paivan jalkeen kaikki onki sitten nayttany paljon valoisammalta. Vuokrattiin skootteri viikoks, josta jouduttiin tana aamuna valitettavasti luopumaan. Silla paas huristelemaan lepposasti saarta ympari(32 km). Ellu siis ajaa ja mina roikun takana valokuvia ottaen. Mieleton fiilis menna ku toisella puolella hohkaa turkoosin sininen laguuni ja toisella puolella kohoo vihreet tulivuoririnteet! Nopeusrajotushan on 40 ilman kyparaa ja 50 kyparan kanssa, tuttu homma siis suomestakin :) Me ollaan varmaan saaren ainoot tyypit jotka ees kayttaa kyparaa. Myonnetaan, ollaan nossoja.

Itse saarihan sijaitsee jossain Australian ja Etela-Amerikan valissa keskella valtamerta. Saarta siis ymparoi oikeestaan joka puolelta turkoosin sininen laguuni ja keskella nousee yllattavanki korkeita vuorenhuippuja (>600m). Korkeutta korostaa viel se ku ne siis todellakin nousee suoraan merenpinnasta. Asukkaita on ehka joku 10000.

No pari paivaa saaren ympariporrayksen jalkeen paatettiin etta on aika tutustuu yoelamaan. Perjantaina meita lahtikin isompi koori hostellilta "kaupunkiin" baarikierrokselle. Mikke Jackson oli siis juuri traagisesti menehtynyt joten useemmassakin paikassa soi thriller illan aikana. Sen verran tais nousta nollaseiskavitoset Steinlagerit huiviin etta tanssilattialla nahtiin mm. englantilainen painonnostaja, brittigolfari seka tietysti suomalaiset ostoskarryt. Yolla viela RFC:n (Rarotonga fried chicken, unohtakaa KFC) kautta kotiin. Taksilla, tietysti.

Sunnuntaipaiva olikin yks koko reissun kohokohtia. Aamuauringon aikaan paatettiin uida laheiseen saareen ottaan aurinkoa, silla meian hostellin terassi on oikeestaa koko paivan varjossa. Sakke vuokras snorkelikamat ja Ellu varustautu Jussi Vareksella matkaan. Uitiin ton laguunin poikki pari sataa metria taydelliselle saarelle, jossa vietettiinki koko paiva. Oli kyllehka yksi NIISTA hetkista tassa elamassa ku makas turkoosissa rantavedessa ja katteli meian saaren vuorenhuippuja ja valkosta hiekkarantaa! Snorklauskin oli ihan huippua vaikkei elamaa ihan valliriutan veroisesti ollutkaan. Nyt on vedenalanen kameraki ostettu joten ehka saadaan seuraavalla kerralla otettua kuviakin.

Muuten ollaanki sitte ajeltu skootterilla ja nautittu auringosta. Eilen maattiin koko paiva taas rantsussa ja bongailtiin vedessa kaloja. Auringon laskettua melkeen kaikki mestat menee kiinni ja tapana on vaan lueskella ja iskee korttia hostellilla tahi ottaa pari olutta "shackilla", joka on meian hostellin hengailumesta. Tanaan tais tulla ekaa kertaa vahan vetta tulopaivan jalkeen joten tanaan vuorossa pyykkipaiva. Kunnon suomalaista suodatinkahviahan taalta ei saa (ei voi siis vaan tilata etta yks kahvi) joten taidanpa hakea nyt tasta nettikahvilasta yhden long blackin joka ei kylla ole lainkaan hyvaa mutta tyydyttaa kahvinhimoni. Tasan kuukauden paasta ollaanki jo takas kotona teidan riesana :)